Blogi on vielä aika alkutekijöissään, mutta siitä huolimatta kirjoittelen täsät lähtien vain sinne. Tämä blogi jää olemaan niin kauan kuin vuodatus.net antaa sen olla. Kalastelen uuteen blogiin ajan kuluessa ne tärkeimmät jutut täältä sinne.

Nähdään uudessa ympäristössä.

Terveisin Messinen ja liftari.

Annan kyllä tunnustuksen eteenpäin, mutta vähän myöhemmin. sillä nyt alkaa olla aika uusia sivusto. Olen myös vähän tuskaantunut tämän sivuston hankaluuteen. Ei nää taidotkaan niin ihmeelliset ole, mutta tällä palvelimella asioitten tekeminen on vaivalloista.

Niinpä nytkin, kun olen taistellut tehdäkseni yhtä hienon listan lempikappaleista kuin mitä Annamarilla on. Ei, ei sitten millään onnistu. Eikä edes linkit. En jaksa miettii missä vika. Lista tulee tässä, mutta jos mielitte näitä kuulla niin joutuu näkemään hiukan vaivaa. Olen pahoillani, sillä mieluusti palvelisin paremmin.

Rakkaita kappaleita on vaikka miten, mutta tähän halusin laittaa teille ehkä vähän tuntemattomampia juttuja. Rakkaus klassiseen musiikkiin on laajempi kuin vain Puccini tai oopperat. Sinfoniat, Beethoven ehdoton suosikkini, Mahler taas pitkine vetoineen melko inhokki. Klassisessakin musiikissa pidän melodisesta musiikista. Mikään Eino Juhani Rautavaara kakofonia ei minua kiinnosta. sama kuin jazz, pidän vain melodisesta jazzista en sellaisesta "pip paap puup pööö"  lurittelusta. Duke Ellington, Ella Fidgerald jne ovat kaikki wau. Rockia, rythm´blues, soul ja popmusiikki, kaikki maistuu kunhan vain on musiikillisesti melodista ja laulaja hyvä.  Kirka on muuten tehnyt englanninkielisen levyn jota parempaa kotimaista musiikkia en ole kuullut vieläkään sanoisin. Siinä levyllä tämä meidän edesmennyt raspikurkkumme näyttää todelliset taitonsa. sääli, että hänet latistettiin populaarimman musiikin kaavoihin, joskin siinäkin hän onnistui . Ihan samanlainen musiikin suurkuluttaja en ole kuin tytär. Häneltä saan aina silloin tällöin uusia tuttavuuksia musiikissa ja se on hienoa.

Messinen voi hyvin. Kamalia kutinoita ei ole, joskin pakkanen kiusaa nyt atooppista ihoa kuten minullakin. Messinen suostuu kyllä lenkkeilemään pakkasellakin kunhan mantteli on päällä. Tiuku yrittää epätoivoisesti saada kaikkia tassuja yhtäaikaa ilmaan. Meidän hyppypapu. Ja onhan se karmeeta, että se mantteli on vanhaa mallistoa. Se on meidän diivallemme aivan kestämätön juttu. Likka pakoilee pöytien alla, kun pitäisi lähteä ulos. Ja ilme on paljon puhuva. Onnille käy kaikki, kunhan pääsee ulos hajuja jahtaamaan ja tyttöjä. Muusta ei väliä. On siinä iässä tuo meidän kotikasanova.

Että semmosta tällä kertaa. Kun saan uudet sivut pystyyn, en enää päivitä sitten tätä. Tänne laitan sitten uuden osoitteen. Palaillaan.

1.  Hallelujah. Tämän esittäjänä on Ruotsin Idols kisasta v. 2007 tuomarit hurmannut Amanda Jensen. Tämä esitys ”Halleluja” toi minulle palan kurkkuun ja kyyneleet tuomarien silmiin.  Videoita on useampiakin, mutta tässä ehkä äänentoisto on paras sellaisessa joka ei ole live-esitys. Myös alkuperäinen Leonard Cohein esittämänä tämä kappale on aivan ihana.

2. Placido Domingo; Nessun Dorma, tarvitseeko sanoa enempää. Klassisen musiikin helmiä. aaria on oopperasta ”Turandot”, jonka on säveltänyt italialainen Puccini. Pidän kaikista hänen säveltämistään oopperoista. Ja selvää tietenkin on, että kummaltakin löytyy levystöstäni useita…siis monia levyjä.
3. Under the boardwalk  Tiesittekö, että Bruce Willis osaa myös laulaa. Tämä letkeä kappale ”Under the boardwalk” henkii kesää, paljaita varpaita ja laiturilla auringon palvontaa. Taustakuorona mahtiyhtye The Temptations.

4. Papa was a rollin stone
   . Temptations  ja  “Papa was a rollin stone”,  60-luvunlopun liikehdintää ja upeaa laulua. Oh jee. Levyjä on hyllyssä useampikin tältä yhtyeeltä.

5. Somewhere over the rainbow/What a wonderful world. Israel Kamakawiwo´ole  “Somewhere over the rainbow/What a wonderful world”, hawaijilainen tuttavuus on yhdistänyt kaksi kaunista kappaletta yhteen persoonallisella tavalla. Valitettavasti hän menehtyi  v. 1997 alle 40 vuotiaana.

6. Rollin in the deep . Tarvinneeko tätä nykypäivän idolia esitellä. Vahvaääninen Adele kertoo kappaleissaan, kuinkas muuten, rakkaudesta ja sen loppumisesta. Tämän naisen äänestä pidän paljon.  Jälleen todiste siitä, kuinka vaivattomasti ääni sieltä kurkusta tulee, kun on kykyä ja taitoa. Adelella tosin on ollut vaikeuksia kurkkunsa kanssa, äänihuulissa olleiden kyhmyjen vuoksi. Nyt on tilanne leikkauksen jälkeen kuitenkin kaikki hyvin. Ja kultakurkku on palannut kehiin.

Se tarkotta ett mul o koira,

semmone parsoni.

Hän o terrierri ja ymmärttä sen hyvi.

Hän viska pallo ja rynttä  sen peräs

niinko tuli olis hännä alla.

Ylipäätäs hän rynttä paikast toisse.

Silmä vilkkuva ja takapual käänty

vauhris toisse suunta.

Välil hän  katto munt

ku maailma olis murhet täys

ku hän o sattunu iha vahinkos vaa

repimä talous ja tekniikka lehre,

ja mää protkota.

Välil saara parsonipamauksi

ja se taas tarkotta et veretä satase pikajuaksu

olohuaneest makuukammarii ja takasi.

Pysähtymät .

Pual tunti.

Hän ossa mont temppu

samalaissi ku muutki koirat

ainoastas vaa hianommi ja paremmi.

Mikä ihme se o,

ku muutenki o jumalaise kaunis.

Ja paras kaikes,

niinko ny riiviönä olemises.

Välil pullista ottasuanet

ja kurkku sattu ku o pakko huuta.

Ei muute, mut ku ei saa itteäs hillitty

ku matos  o reikä,

iha keskel ja siistim pyäriä.

Tai pallin jalois o selvät hamppatten jäljet.

Kutiseva ne puhkeeva hamppat, kyl mää ymmärrä.

Mää ymmärrä iha kaik assiat,

ole ymmärtäny sen jälkke

ku hän huusholli tuli.

Ku semmot kiarost käveli suara syrämme.

Ei puhuttu mittä,

painaurutti vaa mun olkapäät vaste

ja katotti munt ku mää olisi jumala.

Se pehmone kuano, ne huakasut

siin pehmene raavas miäski.

Mää ole nähny !

Äiti kirjotti ton runon sillon kun mä olin ihan pieni. Nyt mä olenkin jo iso ja viisas. Äiti sano. Mut se on ihan totta, että iskä on mun suhteen ihan pehmo. Iskä sanoo, että mä olen sulonen ja hiano. :)

Messinen ei päässyt äänestyslukaaliin. Sitä ei neiti ymmärtänyt. Enkä oikeastaan minäkään, sillä kyseistä lukaalia ei kouluna käytetä enää. mitäpä siellä olisi saanut aikaan Messisen pienet tassut, lumesta puhtaat. Joten Messinenkään ei sitten suostunut kertomaan mielipidettään Suomen tulevasta presidentistä. Totesi vain, ettei sillä väliä, ei se hänen sapuskaansa vaikuta. Ja hänen leluistaan sen on paree pitää sormensa irti.

Oli iso koiruusnäyttelykin viikonlopulla. Tuttujakin siellä oli, vaan en sitten ehtinyt käymään. aina se päivä jotenkin rytmittyy siten, että aikomukset jää aikomuksisksi. Jos ei muuta, niin sitten jonkun muun tekemiset muuttaa ne aikomukset. Hyvin siellä oli kuitenkin tuttujen koiruudet näköjään facebookin mukaan pärjänneet.

Mä olisin ilman muuta ollu päivän rinsessa, tuumaa Messinen.

Messisen silmät ja korvat on ok taas. Tosin hän protestoi sitä ettei saa äireen raksuja enää, vaiks on ennenkin saanut. Mikä tohon eukkoon nyt on menny paitti toi ahneus syödä raksut itte, miettii Messinen. Mutta nyt on tiukka linja, jonka on pidettävä ettei noita takapakkeja enää tule.

EosOtic on aivan mahtava korvalääke. Vain yksi painallus päivässä ja korvat on ihan priimat jo päivän päästä lääkityksen aloittamisesta. Sama pätee noihin tuttuihin silmätippoihin Oftan Dexa-Chlora. Nämä silmä tipat tosin eivät käy silloin,jos silmän pinnassa on joku kraapu. ne sisältävät nimittäin kortisonia jonkun verran eikä sitä saa haavaiselle pinnalle laittaa.

Anaalit on kunnossa ja nehän nyt sitten muutenkin hoituvat kotikonstein. Uskokaa pois, se ei ole vaikeaa. Sehän tuli jo selostettua tuossa edellisessä postauksessa. Mutta jos siitä on kysymistä, niin kysyä saa ihan reilusti, vastaan kyllä parhaan taitoni mukaan. Pitäisi varmaan piirrellä selventävät kuvat. Piirros kun on parempi kuin tuhat sanaa. Se anaalien tyhjentämisessä pitää muistaa, ettei saa käyttää voimaa. Ote ja toimenpide pitää olla helläotteinen ja lypsävä. Liiallinen puristaminen tuottaa kipua ja se on muutenkin herkälle rauhaselle liian rankkaa. Se saattaa siitä ärtyä ja tulehtua. kun pitää mielessään sen viinirypäleen ja kuvittelee rauhasen viinirypäleeksi, ei tule puristettua liian lujaa. Jos neste ei sieltä hellällä otteella tule, on parasta kääntyä ellin luo. Rauhanen saattaa olla tukossa ja silloin sen tyhjentämiseen ehdottomasti tarvitaan ammattilainen. Että semmosta.

Lumentulo voisi jo loppua. mitä se nyt sitä enää öysää, kun tähänkään asti ei ole tiputellut. Essi rakastaa lumipalloja eikä kyllästy niitä hakemaan. Se vaan neidille ottaa koville ymmärtää miksi pakkaslumesta ei palloja saa. 

Toivottavasti tulee se aikainen kevät. Palaillaan.

Käytiin sitten eilen taasen neiti punakorvan kanssa lääkärillä. Messinen kuoputti korviaan ja siinä vaiheessa jo olisi pitänyt kellojen soida ja lujaa. Vaan ei, mikään harmaista aivosoluistani ei liikahtanut.. Essillä oli silmissä sidekalvon tulehdus lievänä ja ulkokorvan tulehdus myös lievempää kaliiberia. Se lievyys ei minua järin lohduttanut, kun ei olisi saanut olla ollenkaan. Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja hain komerosta taas sen ruoskan itseni kurittamiseen.

Asia on siis niin, että meillä on leivätön tammikuu, joka ainakin mun kohdalla todennäköisesti jatkuu sillä eipä närästele. No  tämä on tietenkin sivuseikka tässä. Mutta se on johtanut siihen, että aamupala on vaihtunut raksuihin höystettyina jugurtilla. Ja pöydän vieressä on aamiaistani vahtinut kaksi karvanaamaa eli Messinen ja Onni. Menestyksellisesti. Sillä tulihan sitä sitten sorruttua ja annettua heillekin makupaloiksi niitä. Haloo !!!! Varastopunkki !!!! Vaikka en yhtään välitä ajatellakaan, että ne ovat siellä kellottaneet sapuskani seassa, olisi pitänyt ajatella. Messinen on kerrassaan yliherkkä niille ja olen siis altistanut häntä niille antamalla näitä raksuja. Seuraukset on nyt sitten korvissa ja silmissä. Jos pystyisin, potkisin itseäni. Nastakengilläni. Kyllä niiiin huono omatunto on. Bad, bad mama.

Samalla reissulla sitten tsekattiin anaalit. se oli sen reissun positiivinen juttu. Olen jo aiemmin saanut ohjeet, miten ne voi itse tyhjentää. Olin sen tehnyt ja aikas hyvin siinä nyt sitten onnistunut. Toinen rauhanen oli ihan tyhjä ja toisessakin vain vähän nestettä. Kertasin lääkärin kanssa vielä systeemit ja sain kehut ymmärtämisestäni. Olin oppinut oikeat otteet. Että jos kiinnostaa asia, niin tässä tulee neuvot. Ihan lääkärin selityksen mukaan. Ei mrs Sössi Kaikki von Allways:in mukaan.

Syytä varata hanska (saa apteekista semmoisen ohuen, jolla säilyy tuntuma), liukuvoiteeksi vaikka vaseliini ja kipollinen rohkeutta. Nappaa kiinni tukeva ote hännästä ja katso, että koiruli seisoo kunnolla eikä lyyhi makuulle. Voi olla , että tarvitset siihen vähän apua. Työnnä etusormivaroen noin ensimmäisen sorminivelesi verran sisälle. Siinä noin klo 9 ja klo 3 kohdalla ( jos ajattelet sitä pepureikää kellotauluna) on kaksi pientä mollukkaa, yksi kumallakin puolella. Ne tuntuvat sellaisilta pulleilta viinirypäleiltä minusta silloin kun ovat täynnä. Sormi koukataan sinne taakse ja sieltä hellästi pumppaamalla tai ikäänkuin lypsämällä saat nesteen tulemaan ulos. Missään nimessä ei saa olla raju eikä kovakourainen. Jos  arkuutta tuntuu, on parasta viedä koira lääkäriin toimenpidettä varten, sillä silloin saattaa olla kyseessä jo tulehtunut rauhanen ja sitä ei passaa näillä tiedoilla ja taidoilla näpelöidä. Mutta ihan terveen rauhasen saa tyhjennettyä näillä konsteilla. Sitten vain pepun pesuun, kylppärin lattian pesuun ja tuuletusta sinne myös. Haju on aika tuju. Jos tämä selostus tuntui epäselvältä, saa kysyä lisää. Ja kaikkein parhaiten opitte sen kysymällä asiaa ja opastusta seuraavalla käynnillä . Siinä säästää myös melkoisen määrän euroja, kun opettelee sen itse. Ja lääkäripelkoista koiraa myös säästää siinä. Se on tietysti eri asia sitten, jos se oma murrukka ei kestä edes kynsien leikkuutakaan kotona. silloin on turha edes kotona yrittääkään tätä hommaa. Messinen on niin hoitomyönteinen otus, että tulee itse vapaaehtoisesti kylppäriin hoidettavaksi. Oikeastaan hän tulee sitä apua itse pyytämään jos anaalit vaivaa.

Nyt liukkailla keleillä olen myös tutustunut tuohon Messisen älykkyyden näköjään mittaamattomaan määrään. Ainakin minuun verrattuna. Kävimme lenkillä Tiukun ja Mesisen kanssa, isäntä paineli edessä Onnin kanssa. Oli todella liukasta ja varoin koko ajan askeliani. Tiuku yritti painella omaa vauhtiansa. siinä kohtaa sitten huomasin, kuinka Messinen välillä blokkasi Tiukun kulkemista ja pakotti Tiukua hidastamaan ja samalla vilkuili minuun päin. Ikäänkuin tarkkaili, että pääseekös toi mamma sieltä tulemaan. Tuli oikein pala kurkkuun ja piti ääneen kehua, että tosi hyvä tyttö olet Messinen. Kyllä äitee täältä tassuttaa, kunhan hitaasti mennään liukkaat kohdat niin hyvin menee, hieno tyttö. Olen niin ylpeä hänestä.

Onnille kävi huonommin. Vastaan käveli gorgityttö, jolla oli juoksut. Hellou beibi-valo syttyi Onnin päässä. Ja se oli päällä sitten koko illan. Yhtä mittaa olis pitänyt päästä pihalle katsomaan missä se likka piileksii. Huoh !! Ja eilen sitten piti palauttaa tää kierroksillä käyvä poitsu kotiin. Voi voi. No ehkä hajut häipyi siellä kotona ja muisto typykästä myös. toivoa sopii, sillä muuten on emännän hermot kireellä siellä. Semmosia ne on noi pojat.  Ihan sama mitä lajia ovat. :)

Eipä tänne sitten muuta tällä kertaa. Ai niin, luin yhdestä blogista jota seuraan, koirien värjäämisetä, koirien kynsien lakkaamisesta jne jne. Kyllä meni taas överiksi. Että ihmiset kehtaa tehdä koirillinsa mitä vaan ja se koiran oma syvin olemus unohtuu kaiken moisen krääsän alle. Ihminen toteuttaa villejä mielihalujansa välittämättä koiran hyvinvoinnista mitään. Suohon laulaisin moiset tyypit jos pystyisin. Kaikee se maa päällänsä kantaa.  en nyt viitsi enempää tähän postaukseen laittaa aiheesta, kun parempi taas mutustaa aihe ja kirjoittaa sitten pureskelun jälkeen.

Että palaillaan taasen.

Tulis taas jo kesä. Ja lämmin. Pääsis uimaanki !!

Nämä koiramme eivät pelkää sinänsä lainkaan sitä pauketta, mutta puolustavat huushollia kiivaasti joka jyskeellä. Joku on kerran tunkeutumassa kotiin niin pitäähän se karkoittaa. Onni on kaikkein mahdottomin, sillä hän pyrkii ottamaan raketteja kiinni. Siinä sitä vahtimista sitten onkin ettei tänne pihalle vaan lennä mikään.

Olen valmis lähettämään suoraan saharaan nämä alaikäiset paukuttajat. Vanhempia ei näy missään ja näillä muksuilla on kivat "sotaleikit" käynnissä näiden rakettien kanssa. Kädestähän se kivasti lähtee ja suoraan toista päin. Sanaa eivät tietenkään usko, eivät ainakaan ennen kuin joku heistä vammautuu. Minusta näitä ei saisi myydä kuin jollekin ilotulituksen järjestäjälle, joka valvotusti sitten ampuu ne taivaalle. Kyllä saisi ihmisille piisata yksi kunnon ilotulitus, sen verran voisi jo tätä maapalloa kunnioittaa. Kaikki nuo räjähteet ilmakehään ammuttuna eivät hyvää tee kun sitä tapahtuu ympäri maailmaa. Ja valtavassa mitassa. Kyllä voisimme kaikki kantaa kortemme yhteiseen kekoon ja olla ampumatta. Meille ei ole ostettu enää varmaan kymmeneen vuoteen yhtään rakettia tai paukkua. Eikä osteta.

Mäykkypoikani oli niin paukkuarka, että häntä ei enää iltapäivisin saanut ulos millään. Pihalle mentiin kantamalla ja pikaiset pisut ja sisälle kiitolaukkaa. Yksin ei häntä uusina vuosina tietenkään jätetty. Luontaistuotepuolelta yritimme hakea apua pelkotilaan, sillä rauhoittava teki hänestä ihan zombien. Ei oikein tuntunut hyvältä semmoinen. Joten aikamoinen helpotus on ollut näiden koirien pelottomuus. Naapurista ovat lähdössä mummolaan maalle, kun koira heillä on ihan hysteerinen paukutuksen alkaessa. Majoittuu lauteiden alle eikä tule sieltä pois. Sama oli toisella seinänaapurilla. Heidänkään koiransa ei suostunut tulemaan saunatiloista pois. ainoa ikkunaton paikka, liekö sitten siinä se syy.

Joulu meni ja tästä vuodesta on enää hippunen jäljellä. Alkaa tuo kuuluisa Mayojen eli maijojen vuosi 2012. Vuosi , johon heidän kalenterinsa päättyy. Tuleeko maailman loppu?? Siihen ei muuta vastausta taida olla, kuin sittenpä näkee. Itse kaiken lukemani jälkeen en usko heidän tarkoittaneen maailman tuhoutumista. Minusta on pikemminkin niin, että ehkä tapahtuu näitä luonnon kataastrofeja mittavammassa määrin. Näiden johdosta ihmiskunta joutuu sitten ikäänkuin aloittamaan alusta, mikä se alku sitten onkaan tällä teknisellä tietämyksellä. Kaikkea ihminen osaa, tietää aivan valtavan määrän asioita, ja on silti ihan tampio liian monessa asiassa. Se on kummallista, koska sivistystähän meillä pitäisi olla kerättynä jo yllin kyllin.

Itselleni taitaa tuleva vuosi olla muutosten aikaa. Omassa itsessäni. Kasvun ja kehityksen aikaa toivottavasti. Toivon mukaan myös terveysrintamalla menee paremmin kuin tänä vuonna.  Ja mitä Messiseen tulee, on hiottu kynnet valmiiksi kaikenlaisia allergisuus hyökkäyksiä varten. Ja tuleva kevät tuo Messiselle ei vain laihiksen vaan myös kunnonkohotuksen. Ja tämä kaikki täysin itsekkäistä syistä. Haluan pitää hänet vielä kauan itselläni ja hyvä kuntoisena. Luulisin, että se vanha logiikka hyvän kunnon ja hyvän terveyden yhteisestä linkistä toisiinsa pitää paikkansa. Mutta nähtäväksi nyt sitten jää uhoanko vain vai saanko tosiaan nämä monet puhutut ja vielä puhumattomat projektit aikaan ensi vuonna. sekin siihen vaikuttaa tietysti paljonko energiaa tuo työnantaja aikoo minusta kaapata. Suunnitelmat, joista olen vihiä saanut, ovat ainakin sellaiset, että pikkuisen ovat niskakarvani pystyssä. No se jää sitten ensi vuonna nähtäväksi.

Oikein hyvää tulevaa vuotta kaikille. Tehkäämme tästä  "maijojen2 vuodesta 2012 meille kaikille omakohtaisesti ja rakkaillemme hyvä, rikas ja mehevä vuosi kaikkinensa. Energiaa teille kaikille, lämpöä ja murusia fiiliksiä.

"Kato Tiuku, taas lensi ja paukkui. Kyl tolla rahalla ois saanu jo ihan kokonaisen kalkkunan. Ja sekin osaa lentää......ainakin jonkun aikaa "

Äiti käski sanoo kaikille hyvää Joulua. Se on vissiin aika tärkee joku juhla tai semmonen,ainaki äiti hössöttää siihen malliin. Ei saa olla siellä eikä täällä. Se karsee imuri huutaa koko ajan korvan juures ja sitte on lattiat märät. Äiti puhu jostain meiänki pesemisestä. Jos ei olis liikkeel jotain sellasii vakoojia, ne oli kai tonttui tai jotain sellasii muita tyhmii, niin sanonko sille kuka pestäis. Mut jos ny sitte täl kertaa antaa olla.

Jos mun muistini jotai sanoo niin aika hyväntuoksusii ruokii ainaki on tulos. Ja jos meinaa osingolle päästä nii on paras olla kiltti. Mä yritin sitä sanoo Tiukullekin, mut silti se pissi matolle. Iso likka, en mä tiedä mikä  häslinki sille oikeen tuli. Ikävä sen mutsii vissiin. Mä kyllä sanoin sille, että kyllä se kersantti tulee ja nopeemmin kun osaat oottaa.

Sekin hyvä puoli siin on, kun se tulee, että sitte Tiuku ja Onni nukkuu taas sen kanssa ja mulla on mahikset päästä sänkyyn äitin kainaloon. Oikeesti, se on mun paras joululahja. siin on jotenki turvassa ja on tosi lämmin olla. Kun vaan ehtis nukahtaa ennenku äiti alottaa sen karmeen ääntelyn. Ne sanoo sitä joksikin kuorsaamiseksi. Äiti on kyl aika taitava siinä, mä en osais. En ainakaan niin kovaa. Mut ehkä mä ehdin nukahtaa ennen sitä. Iskä toivoo aina samaa.

Tiätteks, meille raahataan aina puu sisälle jouluna. Ja sitte se naamioidaan joksikin muuksi. Mä en ymmärrä. Enste siivotaan ja siivotaan, et olis niinku siistii ja sitte raahataan sisälle semmonen puu. Mä vaan toivon, ettei Onni pissaa siihen. Tai sitte Tiuku yritä ottaa niitä naamiojuttuja siitä. Mä muistan, kun yhden kerran meill oli semmonen puu ja Tiuku meni hörheltään siinä ja nii se kaatu. Mä olin kyl siin vaihees tuolin takana. Äiti ja se kersantti huusi. Siin oliki sitte ihan tarpeeks rangaistusta, oli meinaan sen verran tota volyymiä äänes. Huamasitteks, mä osaan yhen hienon sanan. Volyymi.

Ei täs ny sitte muuta, kun sitä joulurauhaa, hyvii ruakii ja mukavii lenkkei. Äiti kirjottaa sitte joulun jälkeen taas jotai. Mä meen nyt vähän ottaan päikkäreitä, että mä jaksan sitte taas koohottaa, niinku äiti sanoo.

Saas nährä onks isi taas jouluna tän näköne sen puun naamioinnin jälkeen.

Ei niin laadukas tämä kuva, mutta minusta se on kaunis niin asetelmaltaan kuin ajatukseltaankin.

Ajatuksen on esittänyt Meister Eckhart, oikealta nimeltään Eckhart von Hochheim. Hän oli vuosina 1260-1327 elänyt saksalainen filosofi ja teologi sekä mystikko. Jos hänestä haluaa tietää enemmän, wikipediasta löytyypi.

Palaillaan.

"Kato Onni, siniset valot tuolla. Tarkottaako se joulua?"

Siniset valot ei oikein passaa minunkaan makuuni. Ovat jotenkin kylmän oloiset. Omassa omppupuussa on perinteiset kirkkaat valot ja minusta ne illanhämärässä ovat kauniimmat kuin siniset. Mutta makunsa kullakin.

Essillä on seesteinen vaihe menossa. Kutinoita ei ole kiusaksi asti. Muutaman kerran olen joutunut kortisonipurkilla käymään. Isäntä veteli nakkisämpylää hiukopalaksi ja sieltä tipahti nakinpala lattialle. Essi osoitti omaavansa formula ykköskuskin refleksit syöksyessään nakin perään ennenkuin ehdin edes kiljahtaa. Ja niin sitä sitten Essin herkkyyden tietäen mentiin kortisonipurkille. Ja saatiin torpattua reaktio. Eli jos on tarjolla ruokaa,kuoriutuu Essistä todellinen speedy. Harkitseva tarkkaileva neiti on tiessään.Joulu on tulossa enkä ole aikaan saanut juuri mitään. kortit on kirjoitettu ja laitettu punaisessa kuoressa postiin ja siinä se. Tytär toivoi torkkupeittoa ns. isoäidin ruuduista ja niitä olen nyt virkannut niin, että ranne ja peukku on kohta krampissa. En sitä valmiiksi saa, mutta voin antaa lahjakortin tietysti, että tulossa on. tiedä sitten vaan minä jouluna.

Joulua vietetään perheen kesken, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja viihdettä filmien muodossa. Ja siihen sekaan sitten kolme koiraa. Siitä se tulee se joulun tunne. Kaikki vinkit vastaanotetaan, jolla voidaan estää Onnia pissimästä kuuseen. Poju on varmaan haltioissaan, että puu on tuotu ihan sisälle asti häntä varten. Tiuku saattaa pölliä jonkun koristeen ja Essi tyytyy katsomaan kauempaa "kaatuu...ei kaadu....kaatuu". Ja mikäs joulu se on jollei kuusi kerran kaadu. Toivottavasti eivät vaan maksa taas maltaita. sillä muuten on sitten kaivettava se tekoversio esiin tuolta varastosta. en kertakaikkiaan suostu mitään järjettömiä maksamaan kuusesta.

Naapurin setäkin on kotosalla. Vai olikos toi se tonttu, josta äitee puhuu??

Messinen on kiltti kuin mikä. Virkkaaminen on se, jota Messinen ei pysty ymmärtämään. Joka kerta kun kaivan käsityöni esiin hän käy tarkistamassa kassin, että mitäs siellä on ja kuinka paljon lankaa siellä tällä kertaa on. Pää kallellaan katsoo virkkaamista  ja tuntuu toteavan, että hullujen hommaa moinen.

Äitini oli oikea käsityöihminen. Häneltä onnistui kaikki virkkaamisesta kuotimiseen ja ompelemiseen. Kaikki kaunista ja hienosti tehtynä. Oli järkyttävää katsoa kuinka sairaus vei häneltä kaiken kyvyn toimia. Äidiltä ryöstettiin jotain joka oli hänen ominta itseään. Kaikki ne hyvät asiat joita hän harrasti, katosivat tuohon Alzheimerin viidakkoon. Surullista, vieläkin vaikka siitä on jo niin kauan. Ja äitikin on ollut fyysisestikin poissa jo kauan. Onkohan se joulu, joka nämäkin muistot esille herkistää. hyvää joulua äiti ja isä, sinne jonnekin.

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Virkkuu odottaa.

Ja se joulu. Palaillaan.

Kuinka aika kiitääkään. He ovat jo viisivuotiaita. Synttäripäivä oli torstaina 24.11 ja sattuikin olemaan juuri se päivä, kun haimme myös Tiukun ja onnin meille hoitoon. Jep, emäntä laukkaa taas maailmalla ja kotiutuu vasta maanantaina. Vaan eipä hätää, kun mummi ja vaari ovat ihan melkeen huutomatkan päässä. riippuu siitä miten kovaa huutaa. Ja Onnihan huutaa, Tiukun ruhtinatar-arvolle se ei sovi.

Olisittepa nähneet kyseisen ruhtinattaren ilmeen, kun kielsin tulemasta sänkyyn nukkumaan. Komensin omalle pedille. Siitä sain seuraukseksi pepunkeikautuksen ja pään viskomista tyyliin "sulle ei puhuta ennenkuin vasta ruoka-aikaan". Ja niin neiti paineli alakertaan sohvalle koisimaan. Ja sohvalla oli tietenkin herne neidin huovan alla. Eihän rinsessat sellaisessa kunnolla nuku, sen nyt tietää tyhmempikin. Rinsessa sai kylmä kyytiä siinä mielessä, että kukaan ei ollut tietävinään hänen kärsimyksistään. Niin se sitten mökötys myös loppui aika äkkiä.

Essi rötkötti tyytyväisenä kuten aina omalla uudella petillään. Hänet saa hereille noin sekunnissa. Ei tarvitse kuin avata jääkaapin ovi. Muuta ei Essin tarvitsekaan sitten tehdä kuin varoa Onnin alle jäämistä, sillä poju rynnii alakertaan, jos ei jo ole siellä ollut mummin varjona, oikein ryminällä. Messisen pelastaa tältä se, että Onni tosiaan on minun varjoni. Nytkin makaa tuossa lattialla. Onni olisi varmaan todellinen ongelma, jos hän olisi yksin ainoana mukelona. Onni ei kestä olla ihan yksin. Ollaan yritetty kasvattaa poikaa olemaan vähempi riippuvainen, mutta poju sanoo olevansa vaan sillai herkkä ja niiin in love meihin kaikkiin. Äippään eniten. Mummi käy sitten varaäippänä...jotenkin.

Jos hyvin käy, paree olisi käydä, on meillä yhteisiä vuosia vielä kymmenen jäljellä. Kyllä silti takaraivon uumenissa kolkuttaa se kauhea pelko erosta. Mutta olen sen suhteen kuin Scarlett O´Hara tuulen viemästä, en ajattele sitä tänään, ehkä huomenna. Ja se huominenkin on kaukana. Sillä näissä päivissä on se auringon kiilto ja kuun hohto. Se rakkaus ja kiintymys, jonka vain koiraihminen ymmärtää. Kaikille muille se on hebreaa.

Oma pieni prinsessani, kuinka sinua rakastankaan. Sinua ja pehmeitä suukkojasi, joita jaat laskematta. Kiitollista katsettasi ruokakupin ääressä on vaikeaa olla huomaamatta. Ja kun luvan saatuasi köllähdät kainalooni ja tuhiset itsesi uneen, olen saanut kaiken mitä toivon.

Sinä olet täydellinen omana itsenäsi. Olet suloinen ja viisas. Olet minun. Ja aivan eittämättä minä olen sinun. Me kuulumme yhteen.  Näin se oli määrätty kohtalon kirjassa. Ja kaikkinensa se on täydellistä yhteiseloa sinun kanssasi. Jokaisesta hetkestä olen kiitollinen kullanmuru. Lainatakseni kevennykseksi kasvattajan sanoja " Katunut en ole....kuin vain hetkittäin. ja sen jälkeen tullut taas järkiini".

En ole katunut, muuta kuin suurina itsekkyyden hetkinäni. Sitten olen taas tullut järkiini ja ollut ihan sanomattoman kiitollinen siitä, että suostuit tulemaan omakseni.

Hyvää syntymäpäivää rakas pörrökanini. Hyvää syntymäpäivää Tiukuriina, mummin mantelisilmä.