1422243.jpg

Onneksi nämä sisarukset eivät sitä tunne. Essin ja Tiukun kiinteään yhteisöön on Onni solahtanut aika kivuttomasti. Pienen mustasukkaisuuden jälkeen kummankin typyn osalta, Onni on hyväksytty laumaan. Ja totisesti, poika pitää hyvin puolensa. Go Onni, go !!!

Itse asiassa tänä viikonloppuna Essi ja Onni ovat olleet oikeita bestiksiä. Tiuku puolestaan on välillä levännyt ja taas sukeltanut leikkiin mukaan. Tiuku on näet kärsinyt jonkinlaisesta vatsapöpöstä ja oli sen takia täällä Johannan ollessa töissä. Kun itse kerran olen aina viikonloppuisin vapaa, en voinut jättää Tiukua ja Onnia keskenään olemaan tällaisessa tilanteessa. Niinpä Johannan soittaessa ehdotimme tätä ratkaisua. Ja Johannalle se sopi, oli ehkä helpotuskin sillä huoli  oli kova.

Liekö ollut sitten "mummin" taikaa, niinkuin mummeilla yleensä on sellaista erikoistaikaa, tai jotain muuta, Tiuku toipui vauhdilla. Puuro maistui ja lepo teki tehtävänsä. Essi hoiti puistotäti hommat Onnin suhteen ja Tiuku veteli lonkkaa sohvalla. Aina välillä piti sitten hyökätä leikkiin mukaan. .

Oli sitä mukavaa seurata kuinka terhakkaasti Onni pysyi mukana. Essin kanssa otimme Onnin lenkille mukaan, Tiuku jäi kotiin vaarin kanssa loikoilemaan. Siinäpä sitä sitten tuli esimakua, mitä on kulkea pennun kanssa lenkillä aikuisen koiran seurassa. Pienen alkukankeuden jälkeen se sujui hyvin, jäi toiveikas olo tulevaisuutta silmällä pitäen. On nää parsonit niin mainioita otuksia.

Kateus, se on ollut tämän viikonlopun puheenaihe lähipiirissä. Tunteena se on täysin turha ja kuluttava sitä tuntevalle. Se ei palvele ketään van on todellinen rosvo. Se ryöstää ilon elämästä niin sen tuntijalta kuin kohteeltakin. Vaikka sitä kateellinen ihminen ei ehkä heti itse huomaa. Jos edes silloinkaan kun joutuu kiinni tämän kateuden tuntemisesta. On ihmeellistä sinänsä, kuinka viiteliääksi kateus jonkun voi tehdä. Soitellaan ympäri maailmaa ja mustataan syyttömiä olan takaa. Puhua purpatetaan suut vaahdossa kaikki ilkeydet mitä mieleen tulee. Kateellinen ihminen mustaa sielunsa, likaa itsensä. Siksipä hänestä eikä hänen puheistaankaan tai tekemisistään kannata välittää. Kun itse tietää toimineensa oikein ja parhaan taitonsa mukaan, se riittää. Silloin voi päänsä tyynylle illalla painaa hyvillä mielin.

Jos olisin kateellinen, voisin olla sitä Essin emän menestyksestä tai sisarpuolen menestyksestä. Tai hänen siskojensa menestyksestä. En vain näe siihen aihetta, sillä Essi on kaunis kuin jumalatar. Hänen luonteensa on kertakaikkisen ihana kaikkine metkuineen. Ja kaiken tuon on hänen emonsa hänelle luovuttanut. Olen saanut Donnalta päivieni sulostuttajan, tarkoitusta arkipäivääni ja tekemisiini. Olen täynnä onnea ja kiitollisuutta, en voisi milloinkaan tuntea kateutta. Arvostan kaiken tämän mukana tullutta ystävyyttä ja kaikkia niitä uusia tuttavuuksia niin paljon, että mieluummin iloitsen heidän menestyksistään kuin kateellisena kyyröttäisin loukossani. 

Voi aikoja voi tapoja ! On se niin ihmeellistä, kuinka ihminen väen väkisin tekee itselleen pahan olon ja jakaa sitä sitten muillekin. Aina pitää pysytellä siellä viisisuotiaan tasolla ja viskoa hiekkaa toisten naamaan. Elämä voisi olla helpompaakin, jos vain sen mahdollisuuden itselleen antaa. Tavallisessa arjessa on tarpeeksi taakkaa tarpoa sairauksiensakin kanssa ja yrittää selvitä aina kiihtyvässä työelämässä. Ei siihen enää tarvita tuollaisia kieroja tunteita kuin kateus painolastiksi.

Palaillaan.