Elämä on nyt sitten päivähoitoa, ainakin vielä tämän päivän. Messinen oli eilen tosi väsynyt tullessaan kotiin Tiukun ja Onnin luota. Johannan kuntoa en uskalla edes arvailla. Vaikkakin jonkinlaisen pahanmielen aistin, kun eräs tietty muumio oli puuttunut tyttäreni elämään. Kunhan saan sen kynsiini, on muumio paketoitu hetkessä sellaiseen kääreeseen josta ulos ei ketkuttele edes parsoni. Kyse on MINUN tyttärestäni. Ettäs tiedätte ja loput rivien välistä.

Miksi ihmisillä on aina halua pahoittaa jonkun mieli, tehdä säröjä niihin vaatimattomiin onnenhetkiin joita elämässä saa. En voi uskoa muuta kuin , että muumio on samanlainen itsekeskiö kuin tamppaajat ja hiukkaspeikot hattivateista puhumattakaan. Onhan se toisaalta kivaa, että meitä on moneksi täällä telluksella, vaihtelua piisaa ja jännitystä elämässä. Mutta sittenkin...... nämä otukset pukkaavat aina olemaan pikkuisen ilkeitä, itsekeskiöitä kun ovat. Ja se tekee siihen happaman maun.

No, Messisestä puhuakseni, on minulla katala suunnitelma hänen varalleen. Ja jos se menee persuksilleen, kerron Messiselle että Sari sen keksi. Ja jätän sanomatta oman innokkaan myötäilyni. Tänään hankitaan Messiselle nimittäin kuonokoppa. Kauluri aiheutti melkein sydärin, saa nähdä mitä tekee kuonokoppa. Mutta kaikki muut keinot on jo kokeiltu. Houdini-Messinen on kuoriutunut kaikista sidemuodoista ulos nopeammin Houdini itse. Olipa tänään tullut jo valjaistakin läpi, ja se on kyllä ihme, sillä ne eivät ole löysät.

Käsissäni on siis pitelemätön parson,oikea varsinainen person. Side pysyisi jalassa, jos joku istuisi koko ajan naaman edessä jakamassa tasaiseen tahtiin kanapaloja. Pakko käydä töissä, että niitä kanapaloja leidille saa, joten muut keinot on siis otettava peliin.

Palataan illalla asiaan, kun olemme kokeneet ensimmäisen kosketuksen kopan ihanuuteen. Luvassa on takuuvarmasti murhaavia katseita, kieroja "kyllä mä teille näytän"-ilmeitä ja esitystä "Houdini- Essi silppuaa kuonokopan nanosekunnissa".

Olen päättänyt kuitenkin voittaa taistelun tassun herruudesta, sillä kynsivammaviikot alkaa riittää. Sitä niin haluaisi palata siihen tavalliseen arkeen, jossa on silputtu pari lehteä tai jyritty mattojen reunoja uuteen kuosiin.