Heippa kaikki Messisen ystävät !

Ja miksei vieraammatkin. Kun kaikki muutkin Messisen suvun ja kylänmiehien jäsenet aloittivat blogin, päätimme mekin Messisen kanssa yrittää. Meistä ei kumpikaan ole mikään haka tämmöisessä blogissa ja sen tekemisessä, joten suonette anteeksi jo etukäteen kömmähdykset.

Tiukun ja Onnin sivuilta olettekin jo varmaan huomanneet kuvan Messisestäkin. Hän on se sukkajalkainen kaunotar siinä sivussa.

Messisellä on side jalassa, sillä kynsi ei pysynyt vauhdissa mukana, kun koirapuistossa pantiin risut pinoiksi systerin kanssa. Oli siinä roikkumassa joku beaucheronkin nimeltä Kamu, mutta minusta se hömelö ei ollut kamu lainkaan, kun törmäsi Messiseen kallion juurella ja siinä kait se sitten tapahtui se vaurio. 1359447.jpg

Näin rauhallista meno siis ei ollut kuin mitä puutarhassa kesällä. Messinen linkutti ja sitä myöten asia oli selvä.

Kyllä kirosin kaikki alimpaan .....no sinne. Otti niin päähän. Nyt on sitten taisteltu pari viikkoa tassun kanssa. messinen on koko mato rullaamaan itsensä ulos kaikenlaisista sidoksista. Paras versioni tähän asti oli sitoa jalka, hirveästi teippiä, päälle sukkahousut ja taas teippiä, sukkahousut kiinni juoksupöksyihin ja eikun töihin. Hymyilinkin vielä lähtiessäni, aina siihen asti kunnes mieheni soitti ruokikseltaan ja kertoi uutisensa. Koko sidoskomeus löytyi portaista ja Messinen kipitti vastaan pelkillä tassuillaan. Virnuili vielä päälle, että ai sä löysit noikin sukkikset.

Ja vielä tänäänkin hän onnistui nuolemaan tassuaan niin, että se ehjä pää on taas hiukan rikki. Alan olla jo epätoivoinen. Kauluriakin yritettiin, mutta Messinen oli saada sydärin moisesta. En tiedä onnistuuko sen pitäminen lainkaan. Kynsivammat on niin inhottavia, että en todellakaan välittäisi kohdata niitä enää. Vaan parsonit ovat niin eläväisiä penteleita, että niille sattuu ja tapahtuu. Ja Messiselle varsinkin. Välistä tuntuu siltä, että Messinen on oikea kävelevä katastrofialue. Aina jotain. Voin vannoa, että verenkiertoni on kyllä kunnossa ja pulssi samoin. Verenpaine on jo lääkityksessä.

Kaikesta huolimatta Messinen on rakas. Päivieni jumalatar, elämäni sulostuttaja ja rikastuttaja, oikea stara. En osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Ja luultavimmin olen myös ylittänyt tervejärkisyyden rajat, sillä haaveena on vielä tämän vuoden aikana tuoda Messiselle systeri, kuten Tiukukin sai veljen. Ja Sarilta tietysti, kuinkas muuten.

Kahta en vaihda, Messistä ja Saria.

Palaillaan ja kuullaan

PS. Essikin tykkäsi Onnista ja otti vastaan Onnin Tiukun luona ihan kivasti. Se oli rohkaisevaa. Ja kuka nyt ei Onnista tykkäis. Oikea muru.