Tiuku ja Onni tulivat yökylään ex tempore. Essi oli riemuissaan, ei meinannut uskoa silmiään. Varsinkin kun tulivat ihan omia aikojaan, eikä meidän mukana kuten tavallisesti. Johanna nosti kopan eteisen lattialle ja Essi ryntäsi siihen. Kopassa alkoi melkoinen myllerrys ja heti, kun Johanna sai luukun auki, tulivat Tiuku ja Onni kuin luodit sieltä. Paineita purettiin sitten vetämällä rundia pihalla. Essi purki liikkumisen paineita. Kynsivamma on pitänyt niin pitkään liikkumista pienemmällä, että vauhtia ja pontta riittää. Ja minä sitä vielä hiukan sydän kylmänä katselen. Mutta ei voi estää, kun toinen on niin onnellinen.

Jos Essi saisi sanoa jotain siitä kynnestä, se varmaan olisi jotain tällaista;

"Toi äippä on sit ihan liipönlääpö. Se on jo ihan hyvä toi tassu, mut se vaan kyttää ja yrittää vetää sitä sukkaa laatikosta esiin, kun lähetään lenkille. Mää teen aina sen, että vaan könkkään enkä ollenkaan haluu astuu sille jalalle. Kato, sitä äippä ei kestä. No nyt se sitte lopulta hellitti ja usko, että mä ihan hyvin voin mennä sen tassun kanssa minne vaan. Kyl mä ymmärrän, et se on tommonen kun rakastaa mua. Täs on kova työmaa, kun mä opetan sen relaamaan. Mutta mä tiädän keltä tulee apuja, vaan en kerro äipälle. Se on sitte niin kivaa, kun se yllättyy."

Essin aatokset kyllä tiedetään. Satun vaan olemaan tämmönen hempeämpi luonne. Tiedän kyllä ketkä sanoo, että pehmo. Ja olenpa onnistunut opettamaan sitä pehmoilua ihan muillekin, jossain määrin.

Varastin Onnin hetkeksi itselleni. Perjantai-illalla nukahdin sohvalle ja Onni jäi siihen tuhisemaan myös. Johanna varmaan ajatteli, että antaa mamin nauttia nyt, kun jätti Onnin siihen köllimään ylös mennessään. Kun sitten aamuyöstä kömmimme ylös ja Johannan ovi oli minusta kiinni, vietti Onni lopunkin yön kainalossani. I´m in love. Ei mikään oo ihanampaa kuin pikku-parsoni tuhisemassa korvan juuressa .

Vaikka Onni on kyllä kasvanut ihan hurjasti. Ja komea poika siitä tulee. Aika luja luonteinen myös, sillä tippaakaan ei poju juuri periksi anna,  vaikka likat päsmäröi. Pelistä (Ottossonin Bricka) meinasi tulla tosi tappelu Tiukun ja Onnin välillä. Peli annettiin Tiukulle, joka ei halunnut pelata. Mutta Onnille peli kelpasi ja silloin se olisi kelvannut Tiukullekin. Ja siitä se rähinä syntyi. Johanna klaarasi tilanteen kyllä hienosti. Siinä on tyttö, joka osaa pitää linjat ja komennon hallussaan. Toivottavasti minusta on tukea hänelle edes jossain määrin, sillä hänestä on kyllä tukea minulle ja opiksi minulle myös.

Juoksuja Essille odotellaan yhä. Merkkejä on taivas täynnä, mutta mitään ei näy vielä. Käyköhän tässä niin, että likka skippaa yhdet juoksut.

Puutarhamessuilla käytiin ideoita hakemassa. Jos saataisiin aikaan mukava ja kaunis puutarha niin meille kuin koirillekin. Koirien oleminen tietysti etusijalla, meillähän on toi terassi.Terassikaudenkin voinee pian avata, jos ilmat pysyy tämmöisinä. Lunta en totiseti kaipaa, se lienee tullut sanotuksi mitä mieltä siitä turhasta valkoisesta.......... niin siis.....ok.

Maanantai tulossa ja työviikko alkaa. Semmosta se on tää elämä, töihin, että saa Essille raksuja ja kanaa. Jos lottovoiton saisin, ostaisin sen talon meren rannalta isolla tontilla, jotta koirat saisi pitää hauskaa. Mikään ei rauhoita niin kuin meren äänet. Meri on kaunis , mutta myös kunnioitettava elementti. Rakastan merta ja sen kauneutta.

Palaillaan.

1422232.jpg Onnin pesä sohvalla!