Juhannus tulossa ja kaikki sairastaa. Johanna flunssan kourissa, isäntä puklaustaudissa josta  kyllä parani nopeasti. Ja kaikkein maata kaatavin juttu on se, että Tiuku sairastaa. Ei osaa oikein itsekään toimia tai tehdä mitään järkevää, kun ajatukset ja katse kiertää typykässä koko ajan. Tiuku vain oksentaa eikä syö, valeraskaus ja sen myötä näkyi kohdunsarvissa myös nestettä, joten antibioottikuuri päälle. Tiuku sai oksennuksen estävää lääkettä ja happosalpaajaa massua varten, mutta oksentaa silti. Ruokaa ei men alas lainkaan. Kauhistuttaa, kun Tiuku on muutenkin pieni. Johanna on peloissaan ja murheissaan, sen näen. Yritän pitää yllä vain positiivista rintamaa, sillä maksoi mitä maksoi, typy on saatava kuntoon. Myyn sitten vaikka nahkani, jos se jotain auttaa.

Huomenna viemme Tiukun uudestaan lääkäriin ja ne ottavat Tiukun tiputukseen ja katsotaan sitten vielä uudestaan, mikä oikein riivaa pikkuista. Pirteän puoleinen Tiuku on kyllä, ei mikään flegmaattinen, mutta ruoka ei kelpaa. Heti kun yritämme jotain mikä haiskahtaakin ruualle kuten esim. kasvislientä, hän yökkää sen ylös. Katsoimme siis parhaaksi soittaa eläinlääkärille ja hän sitten teki tämän päätöksen. Tiuku menee hoitoon heti aamulla aikaisin.

Nyt kaikki hyvät ajatukset ja voimat liikkeelle, että saamme typyn kuntoon ja entinen Tiuku olisi taas röykyttämässä porukkaa sillä omalla tutulla tyylillään. Korvat sipsakasti pystyssä ja mantelisilmät tapittamassa suoraan silmiin. Oravatkin tässä jo syleksii aidalla mennen tullen, kun parivaljakko Essi & Tiuku ei ole niitä yhtä tiheästi hätyyttämässä. Eikä Tiuku niin ponnekkaasti kuin yleensä. Toki hän on nytkin juossut pihalle Essin perään, mutta se entinen puhti puuttuu.

No huomenna olemme viisaampia ja luoja suokoon - terveempiä.

Palaillaan, kun tiedämme enemmän.