Unelmia, kuten eheä nurmikko. Taitaa jäädä jonkinasteiseksi haaveeksi näillä leveyksillä.Kauan jatkunut kuivuus kiusaa ja siihen kun heittää parit parsonit ravamaan, se onkin sitten melko selvä peli. Melkein jokailtainen kastelu on tuonut jotain tulosta, mutta vieläkin on tuota jokseenkin mustaa läikkää siinä, mihin toivorikkaasti jo ikuisuus sitten kylvettiin uutta siementä. Oikein tarkkaan katsottiinkin, että oli pallonpeluun kestävää laatua. Luvattiinpa vielä sekin, että kasvualustalta ei paljon vaadita. Ei mekään vaadittu, ei muuta kuin nurmikkoa .....edes vähän. Tietysti nämä ikiomat puutarhatonttumme muotoilevat tätä plänttiämme omaan tyyliinsä.

.

Mä pidän vahtia,mee sää Tiuku tuonne ja Onni, aloita sää sieltä!!! Herrajjee mikä toi valtava varjo on????

Orvokkeja !! Orvokkeja !!! Mulla menee korvat rullalle !!!!

Viikonloppu sujui kuten edellisetkin, naapurit varmaan rakastaa meitä. Koirat lennähtää aamuisin ja aikaisin pihalle. Räyhäävät sen verran, että on pakko korottaa ääntä. Ja vaikka sitä kohottaisi vain vähän, siis todella vähän, kaikuu se hiljaisessa aamussa kuin armeijan komppania olisi tullut kentälle äkseeraamaan. Ymmärrän hyvin ne kyselyt; onkos teillä koko ajan ollut noin MONTA koiraa??? Ja minä hymyilen kauniisti, taputtelen niitä vierasta silmillään tapittavia, juuri silloin enkeleinä käyttäytyviä mussukoitani ja totean; Kohta niitä on neljä. On muuten sitten tosi hassun näköistä ne vapisevat leuat ja epäuskoiset ilmeet.

Onni on kova poika syömään. En eläessäni ole nähnyt yhtä ahnetta koiraa. Pelkästä pienestä lautasen kilahduksesta hurrikaani-Onni syöksyy keittiöön ja aloittaa raivoisan taistelun paikasta auringossa. Onni hyppii jaloissa into piukassa siihen asti kunnes ruoka on jaettu kuppeihin. Sen jälkeen seuraa osio, jossa minun pitäisi saada kipot ensin jokseenkin rauhassa odottaville Essille ja Tiukulle, vakuuttaa Onnille hänen olevan myös listalla kuppien jaossa. Sitten kalastan pojan pois vesikupista jossa hän istuu pepullaan tassut pystyssä ja suu auki. Jalan avulla pidän häntä sivussa kunnes tytöt saavat kupit eteensä ja vasta sitten asetan kuppia Onnin eteen. Pojun on vaikeaa odotella istuen omaa kuppiaan, mutta nyt hän sentään on jo oppinut hillitsemään itsensä 10 sekuntia. Tuskin ehtii kuppi kolahtaa lattiaan, kun Onni syöksähtää sen kimppuun kuin viikon erämaassa ilman ruokaa taivaltanut turisti. Kuppi lentelee matolla laidasta laitaan, on suoranainen ihme että siinä ruoka pysyy sen puoli minuuttia joka Onnilta menee sen tyhjentämiseen. Jos hänen sitten vielä antaa nuolla lautasen, jossa ruoka on lämmitetty, siitä on pidettävä kiinni kaksin käsin jos aikoo saada lautasen vielä takaisinkin. Kaiken tämän jälkeen luulisi vatsan olevan täynnä. Onni ei ole samaa mieltä. Jos Tiukulta vain jotain jää, ei huolta sillä Onnin aputoimisto on paikalla hetkessä.

         

   Ruuan jälkeen voikin sitten siirtyä puutarhaan multapaakkua massuttamaan.

Voi Onnikka, olet sinä mainio otus. Ja niin vastustamaton. Sitä antaa paljon anteeksi, kun tuo poju kellahtaa kylkeä vasten kuorsaamaan.

Koirapuistossakin piipahdettiin maanantaina. Essi paineli "mäyris"-onnin kanssa pitkin kenttää ja tämä Onni oli onnesta soikeena. Aivan Essin lumoissa. Mäyris on lainausmerkeissä, sillä tämä Onni ei ole puhdas mäykky vaikka onkin aivan mäykyn näköinen...siis sellaisen kromosomi-mäykyn. Koko on se joka saa epäilemään rotua. Ihana hauveli silti. Eikä monirotukoirissa totisesti mitään vikaa olekaan. Loistokoiria.

No, sitten saapui puistoon Otto. Kertavilkaisu Essiin ja otto oli mennyttä kamaa. Otto roikkui Essissä kiinni, supatteli ehdotuksiaan korvaan, läähätteli pitkin kaulaa ja jos suoraan sanon, näytteli vehkeitään. Kaikesta tästä suivaantuneena Essi tuli jalkoihini turvaan, katsoi minua ja huokasi. "Äiti, siis mä en kestä tota roikkujaa, kohta puren".

                       

                          Auttasit säkin Onni edes vähän nyt !!!!

Oton omistajat korjasivat lopulta innokkaan pojunsa remmin päähän ja lähtivät pois, kun Essi muutaman kerran näytti hammasriviään. Essi oli ylen tyytyväinen. Onnin ja Tiukun kanssa paineltiin sitten pitkin kenttää ja Onni sai oikein varsinaisen parsonipamauksen. Paineli satanen lasissa, koordinaatio pikkuisen vielä hakusessa, mutta tosi antaumuksella. Tytöt katselivat hetken ja näyttivät sitten miten aikuiset parsonit vetäisevät pari kierrosta valon nopeudella ja vielä kallioiden yli ja penkin alta.

Onni kesti vain hetken, siis ei Onni vaan onni. Puiston portista singahti pieni yorkshiren terrieri Rölli, joka vain kerran vilkaisi Essiin ja totesi ; oh mon´amour, sinä ihanainen. Essi kuljeksi pitkin puistoa ja Rölli roikkui kaulassa tassuillaan ja supatteli Essin korvaan ties mitä. Essi ravisteli itseään muutaman kerran; ei kukaan viittis irrottaa tota takiaista??

Rölli roikkui sinnikkäästi perässä pyöri hyrränä Essin ympärillä häntä viuhuen koko ajan. Röllin silmissä ei muita koirankuvia näkynyt, vain Essi oli olemassa. Sinä iltana Essillä oli totisesti vientiä. Vaan neiti ei kauhean innostunut ollut kenestäkään. Niin sitten Röllikin sai pakit ja lähdimme pois. Portilta kävi omistaja kalastamassa Röllinsä Essin kimpusta. Harvemmin on puistoon vievä mäki tultu alaspäin niin iloisen oloisesti kuin Essi .

Viikonlopulla on taas koolla tuo naapurien rakastama kolmikko. Juhannuskin kuluu samoissa merkeissä. Saas nähdä mitä kivaa keksisimme silloin.

On mukavaa kun talossa on elämää. ....Tiedä sitten naapurien mielipiteestä

Palaillaan.