Nyt on sitten palattu normaaliin viikonloppuvierailuun. Essi ja Onni jaksoivat nahuta koko viikonlopun ja nyt on neiti niin reporankana ettei paremmasta väliä. Tosin siihen saattoi vaikuttaa kuumuuskin.

Essillä oli pikkuisen huono olo aamulla, pelkkää sappea neiti buklasi joten saattoi olla myös tyhjän vatsan syndroomaa. Toivon niin, sillä sairauskiintiöt on totisesti täynnä tässä laumassa. Puuro kyllä maistui hyvin eikä ainakaan töihin lähtiessämme ollut tullut ylös. Ja kanakongi kelpasi myös. Mutta väsyneen oloinen neiti on.

Johanna soitteli illalla samat tiedot Tiukusta ja Onnista. Päivien pihalla resuamisen jälkeen olivat kumpikin tosi väsähtäneitä. Loikoilivat sohvan päällä kotonaan reporankoina. Tiuku on ihanasti entisensä, oravaväijyjä on palannut. Eikä Tiukun hermo pidä vieläkään, että päästäisi nuo puurotat kunnolla meidän aitamme päälle. Ei, ne on karkoitettava jo silloin , kun vasta ovat tulossa naapurin aidalla. Essi on paljon pitkämielisempi ja laskelmoivampi. Orava päästetään puoleen väliin meidän aitaamme ja sitten hyökätään matalalentoa hyytävästi karjuen. Onni hyppelee kummankin mukana riemukkaasti muristen ja haukkuen tietämättä yhtään miksi tytöt ovat niin täpinässä ja hurmiossa.

Onni on sulkkis muutenkin. Paitsi isännän mielestä tällä hetkellä. Kävi nimittäin niin, että isäntä oli laittanut itselleen pari makoisaa makkaravoileipää, käänsi selkänsä hetkeksi ja slurrrps katosi päällimmäisestä leivästä voit ja makkarat parempaan suuhun. Keittiöstä kuului sellainen karjaisu, joka pudotti rastaat puista kilometrin säteellä ; ONNI PERRRRRKELE !!!!! Ja päälle karmeat manaukset poisloikkivan Onnin perään, joka nuoleksi huuliaan vintiömäinen ilme naamallaan. Samat manaukset toistuivat, kun Onni uskalsi käydä vilkaisemassa josko samoja herkkuja olisi lisää tarjolla. Tuli kyllä huomattua mihin pojun pitkät raajat yltävät.......ja se kieli. Puhumattakaan röyhkeydestä.

Tänä viikonloppuna myös ensimmäistä kertaa Essi alisti Onnin. Asettua jalat tanassa Onnin päälle ja niskakarvat pörhöllään murisi uhkaavasti; jos jätkä yritätkään liikahtaa ,täältä pesee. Onni makasi hievahtamatta  ja oitis kun jokin jalka liikahti, painautui Essi tiivimmin päälle ja murina nousi muutamalla piirulla karseammaksi. Onni pääsi ylös, kun Essi tunsi näyttäneensä pojulle tämän aseman. Ensimmäistä kertaa taisin saada makua siitä mitä se on , kun Essiltä menee kuppi nurin. Minä en haluaisi olla koira siinä tilanteessa. Sen verran pelottava Essi osaa olla.

Rapsonivauva kasvaa ja voi  hmmmmm....... paksusti. Loma alkaa ensi viikolla, elokuun alussa, ja silloin minäkin sitten pääsen hajuetäisyydelle tästä ihanuudesta. Joten tarkemmin tästä hmmmmmm.......... läskipöksystä sitten sen jälkeen.

En eläissäni ole tavannut kasvattajaa, joka olisi yhtä omistautunut näille rapsoneille, kuin sinä Sari. Sinä jaksat venyä ja antaa kaikkesi tilanteessa kuin tilanteessa. Joka kehtaa ilmoille päästää sinusta sellaisen ilmaisun, ettet välitä näistä koirista mitään, olen valmis vetämään sellaista tyyppiä lättyyn. Säälinsekaisin tuntein kylläkin sellaisen tyhmyyden edessä. Kuluneena viikonloppuna tuli taas todettua sinun omistautuvuutesi, mutta en selittele sitä tässä julkisesti sen enempää. Mutta näin sivusta seuranneena, tunnen olevani onnenpekka saatuani sinut ystäväkseni. Tiedän, että mikä tahansa ongelma meitä kohtaakaan koiriemme kanssa, sinun puoleesi voi aina kääntyä. Senhän saimme jo kokeakin Tiukun kanssa. Toivottavasti voimme tarpeen tullen tarjota apuamme/tukea/hoivaa/rentoutumista sinulle.  Hädässä ystävä tutaan, se lause on niin totta, niin totta.

Kaikki hyvät ajatukset, hyvät energiat ja siunaukset niille kahdelle pikku-rapsonille. Kaikki mikä vain annettavissa on.

Palaillaan.