Aamukampaa on tässä omassa mielessä nypitty, niin on odottavan aika pitkä. Onneksi sari kertoo aina kuulumisia. Ei voi muuta sanoa kuin jestas ja aamen, on Armi niin topakka pieni rapsonin alku ettei paremmasta väliä. Kiinteä ruoka maistuu ilman suurempia kuvioita, lenkillä hän osaa käydä ja jopa ojanpohjat tutkitaan yhtä rohkeasti kuin muutkin tytöt. Toiset koirat silmäillään sylistä (rokottamaton kun on) eikä niistäkään nosteta sen suurempaa juttua. Portaat keittiöön olohuoneesta ovat aivan piece of cake. sanottakoon näin, että Sari sai kaverin useammankin kerran vierelleen, sillä puuhastelu keittiön puolella tuntui olevan Armista paljon mielenkiintoisempaa kuin olohuoneessa oleskelu. Sissi ja Milli leikittävät ja Donna äippänä pitää huolen kaikesta muusta ja tietysti myös osaltaan leikkii. Hyvänä äippänä yrittää opettaa aina silloin tällöin tytärtään myös tavoille.

Taidan saada aika määrätietoisen ja sinnikkään luonteen omaavan rapsonin käsiini. Kenties joudunkin toteamaan useammin kuin kerran, kuinka helppo Essi onkaan ollut. Sitä saa mitä tilaa, lienee paras kaivaa taas esiin seuraavaksi vuodeksi se huumorin kukka ja se pitempi mieli.     

                                               

 "Kuka toi on ......päästä irti........apuaaaaaa....

 

"Siis oliko nyt niin, että me otetaan toi vaaleenpunanen juttu ??? Mä voisin leikkii sillä."

Onnilla on kovat ajat. Essin kanssa he ovat harrastaneet kerjäämisen jaloa taitoa yhdessä ja siitä kait sitten hurmaantuneena Onni luuli saavansa muitakin vapauksia. Tiuku sai tuta Onnin niskassaan ja Onni onnistui alistamaan Tiukua. Ja siksi otettiinkin sitten heti järeämmät aseet käyttöön. Onni tulee ovesta viimeisenä ulos,lenkkeilee joukon viimeisenä ja syö vasta kun tytöt ovat syöneet. Toisaalta vaikka tietää tekevänsä kaiken vain hänen parhaakseen, on niin surku katsoa tuota Onnin kilometrin pituista naamaa ja sitä vielä surullisempaa ilmettä. Varsinkin ruoka-aikaan. Mutta ei auta, jos nyt ei näytä sitä lauman nokkimisjärjestystä, olisi edessä tosi v-mäiset ajat sillä seuraavaksi Onni olisi yrittänyt kiivetä Johannan yli ja haastanut hänet. Ja sellainenhan ei käy. Samaan syssyyn on nyt sitten myös palutettu Essin muistiin kumpi meistä on pomo ja yritetty kitkeä sitä kerjäämistä.

     

Tosi hienosta ollaan onnistuttu siinä, kuten huomaatte. Rapsonit ovat pohjattomia ja ahneita, sehän on luettu jo monelta muultakin palstalta. Meillä ei onneksi vielä ole listalle tullut esim. kenkiä ja silmälaseja kuten jossain. Ruoka vie vielä voiton kaikesta.

Isäntä palasi sorsareissultaan mukanaan yksi ainoa telkkä. Sen haju teki tämän rapsonilauman ihan villiksi. Luulenpa, että varastokomeron oven takana istua jöpöttää pieni lauma rapsoneita päässään vain yksi ajatus; on sen joskus tultava sieltä ulos ! Myös kanttarellit herättivät innostusta. Kaipa niissä sitten oli joku metsän tuoksu.

Ensi viikon koko lauma on meillä, sillä Johanna on Hesassa. Ensi torstaina alkaa työt ja paluu siihen arkeen. Byäk !!!!! No, täytyy yrittää nauttia näistä päivistä, jotka vielä jäljellä ovat, nyt kun remontistakin selvittiin. Tosin pientä hienosäätö-tekemistä vielä on. Ja valtaisa ajatustyö, kun yritän keksiä portaisiin jonkun jutun, josta Armi ei pääse kiipeämään portaisiin poissaollessamme. Neiti kun on niin topakka menemään ja tekemään.

Palaillaan kunhan selviän taas töihin paluun shokista. Vaikka onnihan se on, että töitä on ja saa sitä raksu ja puurorahaa noille elämäni tähdille.