Kiekale huokaisi syvään. Olo ei ollut kaikkein paras, vaikka tässä hotellissa olikin mukava sänky. Apua, ehti Kiekale ajatella, ja siinä samassa lensi laatta. Suoraan lakanalle. Kiekale hyppäsi sängystä alas, sillä hän arvasi, että hotellin monitoiminainen, jonka korvat olivat aivan varmasti lepakon sukua, oli kuullut koko inssidentin. Kiekale rakasti näitä vieraskielisiä sanoja vaikkei aina oikein tiennytkään mitä ne tarkoittivat.

Lakanat tempaistiin vauhdilla sängystä, vaikka oli vasta aamuyö. Kiekale oli sitä mieltä, että tässä hotellissa voisi olla ystävällisempää henkilökuntaa. Hän oli tuossa laatassa sentään menettänyt kaikki nauttimansa tupakantumpit.

Kiekaleella oli nimittäin addiktio, tupakantumpit. Mitä kauemmin ne olivat maassa lojuneet, sitä paremmilta ne maistuivat. Okei, ajatteli Kiekale, myönnetään. Niitä tuli nautittua vähän liikaa, mutta sille ei voinut mitään enää. Onni oli poissa, ei sitä tilannetta kestä ilman tupakantumppeja.  Sen jälkeen kun kreivitär Tiukuriina oli asettunut tähän hotelliin asumaan, ei Onni Nicorettoa ollut näkynyt.

Kiekale yhdisti nämä kaksi asiaa toisiinsa, niillä oli selvä yhteys. Kreivitär oli mukamas tullut hoidattamaan terveyttään. Kiekale hymähteli ironisesti, tiedetään , tiedetään. Ruokasalissa ja oleskelutilassa iltaisin kreivitär tepasteli omituisissa housuissa. Silloin Kiekaleen oli vaikeaa pidätellä nauruaan. Hän päätti, ettei milloinkaan esiintyisi julkisesti toisten nähden moisissa vetimissä, olkoonkin että ne olivat samaa sävyä kuin kreivittären läikät. Ja sinänsä siis paremmat kuin ne pitsiset vaaleanpunaiset, joiden kanssa  kreivitär oli tepastellut Onni Nicoretton edessä juuri ennen tämän poistumista.

Hotellin emännän puheista Kiekale oli päätellyt, että juuri ne pöksyt olivat olleet Nicorettolle liikaa. Katkerana Kiekale oli kehitellyt suunnitelman pöksyjen varastamiseksi ja tuhoamiseksi, sillä Onni Nicoretto oli hänen suurin rakkautensa. Oli liian kauheaa Onnin häviäminen, kestämätöntä suorastaan. Hotellin emäntä oli sanonut ettei Nicorettoa näkyisi pitkiin aikoihin. Jotain tekemistä asiassa oli myös toisella asukkaalla, neiti etsivä Essi Messisellä. Myös hän oli seurannut kreivitär Tiukuriinaa ja käytti nykyisin pöksyjä. Messinen oli valinnut tyylikseen vauhdikkaan farkkulinjan, se kuvasti paremmin hänen imagoaan. Siihen eivät pitsihörhelöt sopineet.

Kiekale höristi korviaan tullessaan oleskelutilaan päiväkaunokeiltaan. Hotellin emäntä puhui puhelimessa jonkun kanssa. Kuunneltuaan hetken Kiekale ymmärsi, että emännöitsijä puhui  Onni Nicorettosta. Hyvä luoja, huudahti Kiekale, Onni on vankina. Ja epätoivoissaan nauttinut joitain Nicorette-nimisiä pillereitä. Oih !!!!! Ei Onni, rakkaani, murehti Kiekale. Mitä tahansa.....ripuli....vatsatauti, mutta ei tätä !!!! Yhtä kauhuissaan tuntuivat olevan puhelimessa emännöitsijä sekä Onnin vanginnut nainen puhelimen toisessa päässä.

Kiekale terästi kuuloaan saadakseen selvää. Ahaa, oli tuo Onnin vangitsija sentään soittanut lääkärille ja vahtinut vieressä koko yön Onnin vointia. Hähäää, naureskeli Kiekale vahingoniloisesti, onpa edes sitten väsynyt vahdittuaan Onnia. Kiekaleen korvat nousivat sievästi jälleen kuunteluasentoon. Onni Nicoretto oli kunnossa ja elossa. Jipiii, huuteli Kiekale itsekseen ja otti muutaman hypähtelyn. Ja sitten toisenkin hypähtelyn ja päätyi sitten vetämään oikein kunnon aamujumpan samalla. Siihen tuli vetäistyä mukaan neiti Essi Messinenkin tämän vastustelusta huolimatta. Kiekaletta tympäisi, ei mitään kivaa koskaan. Ilman Onni Nicorettoa elämä oli niin tylsää. Onnin kanssa sentään riitti äksöniä joka päivälle. Kiekale vaipui olonurkkaukseensa venytellen makeasti, ojenteli siroja jäseniään Messisen silmien alla. Käänteli siroa takamustaan ja heitti katseen neiti Messisen olemukseen. Läskiperse mikä läskiperse, Onni ei tuollaisesta piittaa, siitä olen varma. Neiti Messinen sattui näkemään vilkaisun ja rähähti kuuluvasti takaisin. Messinen tarttui Kiekaletta niskatukasta ja nujuutti oikein kunnolla. Kiekale kiljui minkä kurkusta lähti. Emännöitsijä saapui ruokasalin puolelta, karjaisi kerran ; "Nyt loppuu tuollainen tappelu".

Kreivitär kohautteli kulmiaan, sillä hänen untaan oli häiritty. Arvokkaasti hän nousi täyteen mittaansa, katsoi Kiekaletta  kylmän vihaisesti. Kreivittären ääni oli terävä ja hänen silmänsä, kauniin mantelin muotoiset muuten, menivät aivan kapeiksi. Jos vielä kerran häiritset untani, et näe Onni Nicorettoa aikoihin, takaan sen. Ja pudotettuaan uhkauksensa Kiekaleen hämmästyneeseen naamaan, kreivitär kiertyi kerälle lampun lämmittämään nurkkaan. Neiti Messinen hypähti kreivittären viereen ja sieltä yläilmoistaan he katselivat Kiekaletta halveksuvasti. Kiekaleelle tuli paha mieli, vesi nousi silmiin. Kurkkua kuristi ja itku tunki ilmoille. Kiekale puri hammasta yhteen, en itke, hän päätti. Noitten takia ainakaan, vielä niille näytän. Luuliko kreivitär olevansa Onnille tärkeämpi kuin hän.

Samassa Kiekale keksi superidean. Hän lähettäisi sähköpostia Onni Nicorettolle ja kertoisi ahdingostaan. Onni tulisi kyllä, ihan varmasti tulisi pelastamaan hänet näiden kahden vanhanpiian kynsistä. Kiekale tunsi olonsa heti paremmaksi. Nyt oli vain pidettävä huoli linjoista ja tästä kauneudesta, jotta Onni olisi yhtä häikäistynyt kuin ennenkin. Kiekale huokaisi huulet väpättäen. Ahh, Onni Nicoretto on upea uros , melkein yhtä ihana kuin Kuusamon leipäjuusto. Mitta se oli sentään Kiekaleellakin, joka oli sydämeltään oikea kulinaristi. Leipäjuusto oli niin iso herkku ettei sitä juurikaan voittanut mikään. Sitä oli ollut tarjolla aamupalalla. Ainoa seikka , joka Kiekaletta harmitti oli se, että nuo kaksi olivat ehtineet jaolle myös. Sietämätöntä ja typerää menettelyä emännän taholta. Keksin kyllä jotain vielä hänellekin, mutisi Kiekale. Ja vetäytyi omaan nurkkaansa miettimään keinoja kostaa koko laumalle. Kiekaleen silmät alkoivat lupsahdella, oli lämmin ja mukava olla tyynyn päällä. Kiekale oli hämmästyttänyt muut jo eilen hyppäämällä sohvalle siron linjakkaasti ja vaivattomasti. Kiekale käänsi takamuksensa kreivittäreen päin eikä suonut katsettakaan Messiselle, joka lojui rentona  ja pörröisenä unesta. Messinen huomasi tämän ja hymähti itsekseen. Kiekaleella oli vielä paljon opittavaa, ah niin paljon opittavaa. ......Ja minä kyllä opetan, hihitteli Messinen itsekseen ja nukahti siihen makoisaan ajatukseen.

 

Palaillaan !