Kuvasatoa kunnon kameralla !

Ei tosin minun ottamiani. Kuvat on ottanut Ann-Marie, kun olimme katsomassa TSAU:n agikisoja Liedossa. Onnea vaan vielä kerran valio-Klenille, joka on kyllä ihan valio monessa muussakin suhteessa. Kuten myös ihana Aino, Tiinalla ja Villellä on aivan upeat koirat, ei voi muuta sanoa. Eipä ihme, että Onnikin on niin komee. Odottelen vain pojan henkistä kasvamista ulkoisten raamien ollessa jo nyt mitä upeimmat.

Kivaa oli myös nähdä Kapu ja Leevi, upeita poikia. Armi tosin taisi murista kummallekin. Sehän olikin niin helppoa sieltä äipän jalkojen turvasta heittää sitä läppää. Samalla linjalla Armi onkin sitten jatkanut viitseliäästi myös lenkillä ollessamme. Siinä missä Messinen kävelee kuin unelma, Armi poukkoilee sinne tänne, kalastelee kaikkea kitaansa ja murisee isommat koirat ja muutaman russelinkin (jackrusseleita) siinä samassa. Armilla riittää energiaa kaikkeen hösäämiseen niin paljon, neidille ei ole pystynyt opettamaan vielä muuta kuin istumisen ja ruuan odottamisen. Pomppuihme osaa hyppiä tosi korkealle, niin korkealle ettei aivot ehdi mukaan. Tästä on todisteena se, että sohvalle on hypätty ikäänkuin vahingossa kaksi kertaa, mutta ei mitään ole jäänyt muistijäljeksi neidin päähän että osaisi tehdä sen uudelleen. Armi pomputtaa itseään sohvan reunaa vastaan eikä hiffaa miten sinne taas pääsikään. Täytynee ottaa koulutussessio ihan vaan eri huoneessa Essistä, että päästään eteenpäin tässä jutussa. Yhdessä jos yritän jotain, Messinen tekee herkun vuoksi kaiken minkä osaa, kun yritän käskyttää Armia. Ja Essiä komentaessa Armi hösää ja pomppii ympärillä koko ajan hermostuttaen Messisenkin sättäämään.

Armi oli tukehtua lihapullan palaseen. Paniikkikohtaus äipältä, vettä sormien avulla kurkkuun ja hups lihapullan palanen solahti massuun. Mutta kyllä taas pelästyin niin, että nyt on huushollissa toinen tahti. Kumpikaan ei saa makupaloja kuin keittiössä ihan varta vasten annettuna, eikä ainakaan lihapullaa tai muutakaan karheaa. Armi on hippoahne, jonka suukkuun on parasta antaa kaikki toistaiseksi pieninä paloina, kunnes kurkku kasvaa isommaksi.

Armi on muutenkin erilainen pentu kuin Messinen. Kapea ja solakka, pitkäjalkainen sutjakka neiti. Neiti syö kolmen edestä, mutta ei liho ja kasva kuin yhden verran. Siinä missä Messinen oli "läskiperse" on Armin takamus pennin kannikka, mahtuu kämmeneen ihan keposesti. Messinen muutenkin äitiinsä tullut paitsi tavoiltaan, myös näöltään. Messinen on kantikas ja rotevahko vaikka ei olekaan mikään läski. Ja niiiiiiin kaunis, niin kaunis ainakin minun silmissäni. Ja yhä vielä harmittaa nuo hampaat, jotka ovat kyllä oienneet mutta ei tarpeeksi, jotta olisi päästy tasapurentaan alapurennasta. Uskon, että neiti olisi pärjännyt ainakin H:n verran jos ei peräti EH:n verran näyttelyssä. Nyt on tyytyminen vain koti-ihailuun ja lenkillä muitten ihaileviin lausahduksiin ja katseisiin. Armihan nyt kerää niitä alati ja silittäjiä riittäisi enemmän kuin tarpeeksi, mutta neiti ei anna kenen tahansa itseään paijailla. Liekö sitten arka vai oman arvon tietoinen. No, onhan hän vielä pieni.

Armin rokotus meni kivasti ja uusinta on edessä puolentoista viikon päästä. Kävimme PetVetissä ja kohtelu sekä koiran tarkastus ennen rokotusta oli hyvä. Saipa Armi pentupakkauksenkin mukaansa, kun oli ensimmäinen rokotus. Lääkärillä itsellään on kaksi russelia ja hän oli ilmiselvästi aivan ihastuksissaan Armista. Armille käynti oli siinä mielessä epämukava, että anaalit tyhjennettiin kun neiti haiskahteli aika muikeasti. Mutta sekin sujui lääkäriltä ongelmitta ja hienosti.

Johanna toi Armin , meillä oli treffit lääkäriaseman lähellä. Linja-autossa heidän viereensä oli aikonut istua joku mummo. Ei istunut ! Ei istunut, kun Armi murisi ja näytti pienet nökö etuhampaansa. Hävytön temppu sinänsä, mutta kyllä nauratti Johannan kertomana. Tottakai Armia oli kielletty, mutta mummo ei ollut Armin mieleen ja niin jäi sitten se mummo muualle istumaan vaikka kovasti olisi halunnut istua söpöläisen viereen.

Eipä tässä muita asioita tällä kertaa. Päätteeksi Ann-Marien ottamia ihania kuvia meidän neideistä. Vain muutama tosin, sillä näitä on säästeltävä myöhempiä juttuja varten. Ja näyttääpä siltä, että se omakin kamera menee uusintaan ja hankimme paremman tilalle. Isäntä on jo vakaasti sitä mieltä ja katselee mainoksia sillä silmällä.

Palaillaan.