Tiuku on asettunut taloksi kuin olisi ikänsä meillä asunut. Juoksut alkoivat ja se on Onnille kestämätön tilanne, joten Tiuku majailee nyt sitten meillä tyttöjoukossa. Arvon primadonna onkin jo katastanut laumansa tyyliin; Armi=lapanen, Essi=systeri, minä=ruokaa ja täysmittaista hotellitason palvelua, isäntä= tuo ruokakassit taloon ja rapsutuskone. Koska neidillä on juoksut on hän "rakastunut" jälleen kerran sohvaan, sohvapöydän jalkoihin, isännän koipiin ja minun jalkoihini. Kaikkea vastaan on sitten niin ihanaa hinkata itteään. Minua ei huvita yhtään mokoma nyhjääminen. Ja taivas varjelkoon niitä nyhjääjiä on kohta kaksi, sillä kauaa ei mene kun Messinen seuraa perästä. Siinä sitä sitten on Armille ihmettelemistä.

                   Tietä, kuningatar saapuu !!!!

Armi saa nyt muutenkin sopivaa kurinpalautusta. Lauman rakenne muuttui kuin taikaiskusta Onnin poistuttua. Messinen tuli varmemmaksi asemastaan ja Tiukun mielestä ympärillä hyppelevä kirppu on pelkkä lapanen, ei kovin kummoista ärähdystä vaadi kun lentää kauemmaksi. Armi taas on hiukan ihmeissään mihin se taustatuki hävisi, se iso komea uros joka oli hänen kanssaan aina samaa mieltä. Vaikka nyt joskus murahtelikin. Enteks ihana Onni pusuhuulineen, where are you !!!!?????

Kolmisen viikkoa mennään nyt sitten näillä eväillä. Mitään vaivaa ei Tiukusta minulle ole, sillä neiti on kyllä rakas kuin mikä. Ja Essin kanssa Tiukulla ei mitään ongelmia varmaankaan ole. Neidit ovat tosiaan kuin yhteen kasvaneet, kun ovat viettäneet niin paljon aikaa yhdessä. Muutoshan siihenkin sitten tulee, kun se muutto paikkakunnalta toteutuu. Varmasti vieraantuvat kun eivät niin näe toisiaan. Ja se vahvistaa tietysti sitten Essin ja Armin keskinäistä suhdetta, kuten oikein onkin. Armi on pikku riiviö-muruni, mikä työmaa tässä vielä onkaan että neidistä saadaan "seurapiirikelpoinen" . Vielä tuntuu olevan korvat aikalailla vaikkua täynnä. Mutta kyllä se tästä.

Katsotaas nyt muutama päivä mihin tämä tästä ohjautuu ja miten päivät sujuvat heillä keskenään.

Joten palaillaan.