On tää melkoista vuoristorataa nyt. Alkaa näyttää selvältä, että meidän tytöillä on karsee mustasukkaisuusdraama menossa, eli tappelevat suosiosta. Eikä sitä yhtään nyt helpota tuo lauman suuruus, kun niitä tilanteita ei sitten pysty selvittämään niin helposti monen koiran kesken.

Siellä ne nyt ovat keskenään ja minä töissä sydän kylmänä. Kotiin mennään, mutta sotasuunnitelman kanssa ettei vastaavaa rähinää, joka taas monen hyvän päivän jälkeen koettiin eilen, tulisi. Tulin viimeiseksi kotiin ja se aiheutti sitten tervetuloseremonioissa sellaisen rähinän taas ettei paremmasta väliä. Lenkin jälkeen oli kyllä sitten ilta rauhallinen ja myös yö. Ja aamukin sujui ihan hyvin. Nyt kotiin mennessä täytyy se tehdä taiten se sisääntulo, ettei tilanne taas karkaa käsistä.

       

       Se on kuule, Leevi toi Armi semmonen....... mä en kestä!!!!

En jaksa uskoa, että Armi ja Essi toisiaan inhoaisivat, sillä illallakin nukkuivat toistensa kyljessä patjalla lattialla. Tää lauma on nyt vaan ollut niin sekaisin ja yhdessä liian kauan ja intensiivisesti. Onni ja Armi ovat olleet niin yksissä, etteivät varmaan enää tiedä kuka kuuluu ja mihin. On oltu siellä, asuttu täällä ja tuolla. Tavarat on olleet laatikkoihin pakattuina, koti sekaisin,Johanna stressaantunut muutosta ja asunnonmyynnistä jne jne jne... Ja minä lähinnä surullinen kaikesta. Eipä ihme, että pieni lauma parsoneita on ihan h-moilasina.

Nyt olemme Armin kanssa lähdössä sunnuntaiaamuna Hesaan muuttoa avittamaan. Saadaan katko asioille ja Sari pääsee katsomaan mikä meitin neitiä riivaa. Saadaan kokeiltua Sarin lauman kanssa mikä on Armin käytös laumassa. Jospa ratkaisu onkin ihan nenäni edessä enkä vain ole sitä huomannut. Luovuttaa en aio sillä Armi on meille niin rakas. Vaikkakin juuri sen vuoksi myös olen jättänyt sydäämeni sen varauksen, että pahimmassa tapauksessa joudun ajattelemaan sekä Armin että Essin parasta ja tekemään elämäni kipeimmän ratkaisun. Sydän vuotaa silkkaa verta pelkästä mielikuvasta ja pala kiipeää kurkkuun. Vaan jos luopumaan joutuu hänen parhaakseen se tehdään ja vain ja ainoastaan pakon edessä. Vain jos mikään ei auta ja paranna tilannetta.

          

              Mää pääsen äitin kans helssinkki. Se on kuulemma tosi iso !!

Palaillaan asiaan Hesan reissun jälkeen tai sitten kun lauma on kutistunut kahteen. Taitaa olla voimien keräämiseksi taas reiki-hoidon paikka.

Toivoa ja uskoa tarvitaan nyt paljon, hyvää onnea ja uskoa parempaan. Sitä positiivista energiaa otan nyt mielelläni vastaan ihan niin paljon vain kuin laareista löytyy, jotta nämä meidän  , ei taistelevat metsot, mutta "kränäävät koppelot" saadaan ruotuun.