Kuinka olisin voinutkaan tietää, että kotiinpaluu olisi niin kauhea. Ovi auki ja suoraan kimppuun. Eikä edes vuorokauden mitainen "koppitauko" muuttanut tilannetta. Kopin ovi auki ja suoraan kimppuun. Essi ei kestänyt edes portailta esteen takaa silmäillä Armia ilman karmeaa raivonsekaista räkimistä. Ja Armi oli yhtä valmis ottamaan uusinnan.

Purin epätoivoni Sarille ja yhdessä sovimme ,että on parempi ratkaisu erottaa heidät koskapa sopua ei tule millään keinolla tai miettimisellä. En eläessäni ole tehnyt yhtä raskasta junamatkaa, suloinen ja rakas Armi sylissäni. Tunsin ja tunnen itseni maailman paskimmaksi ihmiseksi, todellinen epäkelpo mämmikoura. En tiedä olisiko voinut tehdä jotain, olisiko ollut joku ratkaisu olemassa. Ehkä he vain inhosivat toisiaan joka karvaa myöten eikä kumpikaan halunnut jakaa kenties minua. Koska Messinen tuli luokseni ensin, oli selvää kumpi lähtee.

Itkin niin, että silmäni vuosivat verta. Nyt siis tiedän senkin sanonnan perustuvan totuuteen; itkeä verikyyneleitä. Joka amu herään ja ensimmäinen ajatus on Armi. Ahdistaa niin ettei saa henkeä, olen täysin turta. Essi katsoo suurin silmin ja minä yritän jotenkin tsempata ja feikata olevani ihan ok ja sama mami (täyspaska) kuin ennenkin.

Kun rakas mäykkyni kuoli, luulin etten koskaan kohtaa enää yhtä suurta tuskaa. Nyt tiedän että sitä tulee kahmalokaupalla päin pärstää mennen tullen ja palatessa. Tiedän, että Armi tulee saamaan hyvän ja oikean kodin. Ja tiedän, että Armia rakastetaan. Tiedän myös tähän kaikkeen olevan, sanoipa kuka mitä hyvänsä, yksi nimittäjä, yksi syypää tavalla tai toisella ja se olen minä.

Voi hyvin Armi rakas, olet ihana pieni tyttö. Vaikka rakastin sinua, en osannut olla sinulle äiti, näinhän se on. Se, että olet solahtanut Sarin laumaan, todistaa ettet ollut sopivassa seurassa täällä. Joku tulee onnelliseksi saadessaan kotiinsa jotain niin ihanaa kuin sinä. Sinuun oli helppo rakastua. Siksi luopuminen kai on näin kaiken täyttävää tuskaa. Ja myös sen oman kyvyttömyyden, voimattomuuden ja riittämättömyyden tunne niin repivää. On raskasta herätä jokaiseen aamuun ja nousta elämään jokaista uutta päivää ilman sinua. Ja samalla painaa syyllisyys, koska Messinen on myös rakas ja olemassa . Ja tärkeä osa elämääni onkin. Ja minä olen nyt niin voimaton toimimaan ja elämään .