Kortisonin heikentämää turkinlaatua on nyt korjattu helokkiöljyn avulla. Ja lupaavalta näyttää. Turkkiin on tullut lisää kiiltoa ja muuttunut karkeammaksi, eli entiselleen. Vielä on matkaa siihen entiseen pörrökaniin, mutta luottavaisin mielin olen.

Vitamiiniseos menee ruuan seassa ja minusta Messinen on virkeämpi ja jaksavampi kuin ennen. Tai sitten se on tämä uusi ruokavalio ja vitamiinien yhteissumma. Tänä aamuna laitoin likoamaan tattaria ja tarkoitus on illalla tehdä uunissa puuroa hänelle. Saas nähdä miten neidille maistuu. Kasviksia olen käyttänyt nyt pareina tai sitten jotain kasvista ihan itekseen kuitenkin vaihdellen parin päivän välein niitä. Rotaatiota rolling rolling..... Lihasta täytyy myös saada jotain vaihtelua, ankka on vaan niin kallista. Mutta onneksi Messinen on pieni haukku eikä napostele yhtä ankkaa päivässä. Peuraa sopii kokeilla myös, sillä  sekin on luvallisten listalla. Pitänee vierailla hallissa vonkaamassa ja yrittää pitää sitten naama peruslukemilla , kun hintaa maksetaan. 

Ja mitäs saisi rouvalle olla?

Joo peuraa sais olla !

Jaaha, että perheelle kunnon pihvit?

Ei kun koiralle ruukaan sitä syöttää!

Voin kuvitella lihakauppiaan ilmeet, kun hänen erinomaisia peurapihvejään lapotaan koiran suuhun. Ja voin kyllä kuvitella myös muiden ihmisten silmäykset. "Siinä sitä on taas yksi mamma Fifinsä kanssa, ei täs ihmisetkään noin hyvin syö". No, enpäs minä sen enempää kuin Messinenkään mahda mitäään allergioille. Ja minä olen vastuussa hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan, kun olen kerran PERHEENI JÄSENEKSI hänet ottanut.

Tytär on saanut kuulla jos jonkinlaisia kommentteja koirastaan, joko nyt on sairastanut ja vaikuttaa siltä, että voipi olla kroonistakin vikaa. Toiset ovat ihan suoraan sanoneet, että mikset vie piikille. Tähän tytär on joka kerta vastannut, ettei se ole koiran syy jos sairastaa eikä sitä lapsiakaan lopeteta jos ne sairastaa jotain kroonistakin sairautta. Se on yleensä tukkinut suut. On raskasta kestää koiran sairastaminen varsinkin tässä vaiheessa , kun ei vielä oikein tiedetä missä vika. Ei siihen tarvita enää näitä huomautuksia muilta ihmisiltä. Eikä  se rasita kuin omaa kukkaroa, joten mitäs se toisille kuuluu. Itse olen valmis auttamaan niin pitkälle kuin apua tarvitaan, henkisesti ja rahallisesti. Hänen koiransa ovat myös minulle rakkaita, mamman murmeleita. Yhtä lailla tekisin heidän eteensä mitä vain kuin Messisenkin. Meidän karvalapset, ne kuuluvat perheeseemme hyvinkin kiinteästi. Niiden pyyteetön rakkaus on parasta lääkettä silloin kun maailma lätkii naamaan. Eikä meistä huolehdi kukaan niin hyvin kuin he. Joka päivä viedään mamma lenkille, jotta se jaksaa ja pysyy virkeänä. Ollaan mamman kyljessä, jos mamma on yksin kotona ettei se pelkää. Tätä listaa voisi loputtomiin jatkaa. Koiraihmiset tietää mistä puhun, muille se on utopiaa ja ihan pähkähullua. Vaan ei se mitään. Jokainen olkoon onnellinen valitsemallaan tavalla.

Messinen, tuo sydämeni loisteputkilamppu, kehitti itselleen jostain jonkinlaisen silmätulehduksen. Tai sitten siihen metsällä osui joku , silmää siristeltiin . Onneksi oli tippoja vielä kotona ja nyt silmä onkin taas hyvässä kunnossa. Tämän viikon silti laitan niitä. Saattaa olla, että tässä on myös jonkunlaisen puhdistusreaktion aikaansaama juttu myös. Sillä jonkun verran hän myös rapsuttaa. Silti olen nyt siirtynyt antamaan sitä kortisoni-antihistamiinia joka kolmas päivä sen puolikkaan. Antaas nyt sitten kattoo miten tämä jatkuu. Kunhan saan ne aloeverat niin lisään sitäkin hänen ruokaansa. Josko sekin auttaisi kroppaa puhdistumaan ja vahvistumaan.

Mutta katellaas miten käypi. Vertaistuki muilta allergisen koiran omistajilta on ollut ihan huippujuttu. Linkkejä tai tietoa ei tarvitse enää yksin metsästellä ja se on iso apu tässä suossa. Ja toisten kokemukset antavat aina osviittaa mitä itse voi tehdä ja kokeilla. Tässä suhteessa netti ja nämä blogit ovat olleet aivan huippu. Tuskin olisimme toisiamme muuten löytäneet. Ja sen mitä ei blogissa viitsi vatvoa, voi sähköpostitse mutustella toisen kanssa. Se tässä ajassa on hienoa kuinka nopeasti ja kätevästi tavoitamme toisemme, ne ihmiset jotka haluamme tavoittaa.  Ei tässä ajassa kaikki ole negatiivista kehitystä. Ja kuinka paljon voidaan myös lemmikkien sairauksia tänään parantaa on upeaa. On muitakin vaihtoehtoja kuin se pahin.

 Tiuku , tuo tasapainoihme, Essin rakas sisko !

Palaillaan