Eilen aamulla laitoin tattarit likoomaan. Ilalla sitten otin oikein kunnon padan, laitoin tattarit ja riisiä lillumaan pataan ja sekaan heitin fond du chefin kasvisliemikuution. Pata uuniin ja 180° pariksi tunniksi. Puolessa väliä eli tunnin päästä murustelin sinne kalkkunajauhelihan ja pata takaisin uuniin. Tässä vaiheessa uunista pölähti neidin nenään joku tosi hyvä tuoksu. Padan loppuaika menikin sitten siihen, että neiti vahti sitä ja kellotti valmistumista.

Kun nostin padan viimein uunista totesin itsekin, että tuoksu oli ihan älyttömän hyvä. Ja Messinen kipitti edestakaisin nuuskutellen pitkin uunin edustaa. Eipä siinä sitten muuta kuin muutama lusikallinen jäähtymään maistiaisia varten. Tuskin on koskaan nuoltu lautasta niin pienen annoksen takia niin hartaasti ja pitkään.

Tänä aamuna hän kipitti kaksi kertaa alakertaan tsekkaamaan, että pata oli esillä ja oliskos jo saanut jotain. Menestys oli täydellistä. Ja mikä valmistamisen helppous eikä pisaraakaan puuroa palanut pohjaan , kuten kattilassa helposti. Uunissa puuro hautuu ja kaikki aromit ovat tallella. En taida tosiaankaan vaivautua enää keittelemään, kun tämä on niin helppoa. Ja vaihtelun mahdollisuuksia löytyy.

Resepti oli tuolta aiemmin laittamastani linkistä, ruokaa herkkusuille. Ainoa minkä muutin  eli jätin pois oli ohra, Essi kun ei sitä voi syödä. Ja tytär totesi ihan kantapään kautta ettei ohraa koiriensa puuroon enää laita. Sitä kaasutusta ei iltaisin kestä, kun kaksi koiraa päästelee pieneen kämppään melkoisia pilviä. Totesin hänelle, että anoppi joskus ja itse asiassa aika usein teki kunnon pohjalaista ohrarieskaa. Väkihän söi sitä tuoreena ihan hullun lailla ja lopputulos oli kutakuinkin sama. Tulitikkua ei tuvassa voinut sytyttää. Että opiksi tässä ohrasta haaveileville, omalla vastuulla. Varoitettu on.

Helokkiöljy toimii hienosti ja muutenkin tuntuu, että ollaan menossa hyvään suuntaan. Toivoa sopii ettei tämä kaikki romahda ettei tarvitse ottaa niitä askeleita taaksepäin.

Onni menee tutkimuksiin ensi viikolla. Pikkuisen on jo perhosia vatsanpohjassa, sillä jätkä on rakas kuin mikä meille kaikille. Laitan kaikki energiat reikistä lähtien peliin. Vastauksien on parasta olla hyviä tavalla tai toisella. Kaikki on ollut niin mystistä. Emme ole oikein päässeet jäljille mitenkään missä vika piilee. Mutta ensi viikolla se sitten tiedetään .......kai. Peukut pystyyn.

Palaillaan.

    

     Onni-joogaa