Kesä ja punkit ! Yäks !  No, Essillä ei noita vapaamatkustajia ole ollut, mutta Tiukulla ja Onnilla kyllä. Punkkien matkat ovat päätyneet vesikaruselliin. Punkki on yksi rumimmista ja ällöttävimmistä salamatkustajista joita tiedän. Ainoa , joka kenties vielä siitäkin vie voiton, on täi. Senkin matkanpää on vesikaruselli kylppärissä. Punkki on kyllä helpommin hävitettävissä kuin täi. Karusellia saa pyörittää paljon kauemmin. Onneksi kumpaakaan ei ole Messinen turkista löytynyt.

Varastopunkki on ihan eri juttu. Se pentele on niin pieni, ettei sitä silmällä erota. Ja sille Essi on allerginen. Nykyisin, kun niin monesta muustakin syystä teen hänen ruokansa itse, pesen riisin ennen kattilaan laittamista. Useassa vedessä sen saa pestä, sillä niin ällöttävän harmaata vesi on. Pölyä siis riisistä lähtee ja seassa on takuuvarmasti muutama punkkilainenkin.

Varastopunkin aiheuttama allergia on harmillinen. Mikään raksu tai näkkäri tms. ei käy. Ei makupalat kekseinä, ei mikään. Sitä en osaa sanoa missä vaiheessa ne syntyvät ja minkälainen varasto-olosuhteiden pitää olla, jotta ne viihtyvät. Todennäköisesti myös varastointiaika vaikuttaa niihin, ainakin määrällisesti. Varastopunkkia ei pakastaminen tuhoa. Totta, että siellä se punkki sitten köllöttää ketarat ojossa eikä sillä henki kulje. Mutta yhtälailla se aiheuttaa allergiaa kuolleenakin. Punkin kropan jäänteet sen tekevät, tämän olen eläinlääkäriltä kysellyt. Uskottava on , koskapa hän on tässä asiassa lukeneempi kuin minä. Murrrggghh ! Voi näitä punkkeja.

Kotonakin on syytä heilutella rättiä ja vedellä imuria joka pinnalla. Helpottaa omaa allergiaa ja koiraa. Menestyksellistä oli kesän ajan kostealla pyyheliinalla Messisen pyyhkiminen aina lenkin jälkeen. Ja jos hän oleili pihalla pitemmän aikaa. Ja annas olla, kun sen nyt elokuun lopussa unohtelin pois, niin jo tuli silmätulehdus taas vierailulle. Pää sanoi ilmojen kylmetessä, että nyt on sitten syksy eikä lentele siitepölyt enää. Vakaasti uskoin näin. Kunnes sitten eläinlääkäri sanoi , että homeet ovat nyt sitten vuorossa kaikkine itiöineen. No, Messinenhän on allerginen myös homeitiöille, tottakai. Kun on allerginen, ollaan sitten kunnolla . Huoh !!

No homeille en mahda juuri mitään enkä niiden itiöille, kun metsät on sieniä täynnän enempi tai vähempi. Kukkapurkista saan kaivettua sellaiset mömmöt pois. Ja niinpä sitten seikkailen taas luontaistuotteiden maailmassa hakemassa jotain Messisen kropan vahvistukseksi. Vaan sekin tuottaa päänvaivaa, kun Messisen listassa oli myös useita kasveja, joille hän on allerginen. Eli tuoteselosteet täytyy taas lukea suurennuslasilla.

Tässä haussani törmäsin Charmaidin yrttikapseleihin, joita myy ainakin verkkokaupassa  Better choice- verkkokauppa. Charmaid perustuu ayurvedaan ja sen lääkinnälliseen puoleen. Ayurveda käsittelee kroppaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kiinalainenkin lääketiede. Minua miellyttää ajatus, että koirakin on kokonaisuus kaikella tapaa kuten ihminenkin. Ei tökätä sitä sormea vain siihen kohtaan , jossa sattuu nyt sitten joku vaiva olemaan, vaan ajatellaan koko kokonaisuutta ja sitä kautta haetaan sitten lääkitys vaivalle. Ayurveda on minulle vielä vähän vieraampi käsite, mutta olen menossa luennolle 19.9 ja varmaan sen ydin sitten siellä aukeaa, ainakin niin , että pääsen oikealle polulle ja alkuun siinäkin jutussa.

Sisarukset ikkunassa

Muuten, vilja-allergia ja keliakia ovat kaksi eri asiaa. Keliakiaa sairastava ihminen (=minä) ei siedä viljojen gluteenia. Tänä päivänä keliaakikko saa nauttia jonkin verran kauraa ja sitä minäkin jonkun verran syön. Leivässä se on ollut mukava uutuus, parantaa makua paljon. Essi taas puolestaan kärsii ohrasta ja rukiista testien mukaan,  vehnästä sen sijaan ei. Mutta koska vehnä on haitallinen niin monelle ja ties minkä kanssa ristikkäisvaikutteinen, en anna sitäkään hänelle. Kauraa sen sijaan olen heitellyt puuroon. Hirssi ja tattari ovat listalla tulossa kokeiluun. Tulisi siihen tavanomaiseen puuroon jotain vaihtelua ja lisää ravintoa.

Viimeisimmän lääkärikäynnin tuloksena Messinen joutui myös laihikselle. Pikkuisen pitää saada lanteilta neidistä pois. Ja niin onkin ohjelmaan otettu mäkijuoksua. Nousisipa omakin kunto yhtä nopeasti. Messisen kunto on noussut kohisten ja neiti on ihan riemuissaan reuhoomisesta mäessä.  Ja lisäksi metsässä liikkuu myös näitä:

                                 

Hyytävän karjunnan kera nämä pörröhännät yleensä ajetaan puun latvaan niin kotipihalla kuin metsässä. Messinen puhisee ja räkii, hyppii ja riehuu. Suuri metsästäjä, joka ampiaisen nähdessään kipittää yläkertaan pakoon ja suostuu tulemaan alas vasta, kun lätkinnästä päättelee ampiaisen siirtyneen autuaammalle kennolle. Semmonen se on tämä meidän neiti.

Kortisonia eli vetaraxoidia menee puolikas tablettia nyt joka toinen päivä. Kun syksy etenee yritän harventaa sitä. Jos se ei onnistu vielä, se onnistuu aikaa myöten. Sillä mitään polkua en kyllä jätä tutkimatta, jotta Messinen olisi ilonani vielä seuraavat vuosikymmenet ja hyvässä kunnossa. Tuo sieluni ja sydämeni valtiatar. Mitään rahaa en ole elämässäni niin hyvin käyttänyt, kuin silloin Messisen hankkiessani. Sain tämän jumalaisen otuksen itselleni ja vielä ystäviä kylkiäisenä. Ja tuttuja on blogien myötä tullut myös.

Että hienoahan tämä on, kaikin puolin.  Siinä vertailussa ei allergia ole paljon mitään.

Palaillaan.