Messinen on syönyt Atopicaa ja nykyisin kortisoni/antihistamiinia eli Vetaraxoidia joka toinen päivä puolikkaan tablettia. Hyvin toimii, mutta haluaisin niin saada pois kaikki lääkkeet rasittamasta hänen kroppaansa. Siksi on nyt menossa äiteen koulutusjakso.

Olen löytänyt blogin kautta vertaistukea. Tämä blogi on muuten seuraamisen arvoinen, sillä se sisältää paljon tietoa allergisen koiran omistajalle. Blogin kirjoittaja on todella omistautunut asialleen, eli koiransa allergioiden kuriin saamiseen ja hakee pojulleen terveellisempää elämää ja helpotusta lääkintään. Meillä on sama tähtäin, sama päämäärä, saada luonnonmukaisemmalla ruualla muruillemme terveempi ja laadukkaampi elämä. Ja siinä sivussa sitten tietysti myös mahdollisimman pitkä ja laadukas elämä.

http://allergisenkoiranblogi.blogspot.com/  ja tämän linkin takaa tuo blogi löytyy, kannattaa tutustua. Toinen sivusto johon kannattaa tutustua on Anna Multasen sivusto http://personal.inet.fi/yritys/annamultanen/.

Anna Multanen on eläinten luontaishoitaja homeopatian, luonnonmukaisen ruokinna ja kukkaterapian keinoin. Sivustolla on paljon asiaa ja vinkkejä sekä hänen yhteystietonsa, jos haluaa vaikka käydä saamassa neuvontaa henkilökohtaisesti lemmikkinsä kanssa. Ja kolmas blogi on oikea ruokareseptien aarrearkku, jos kaipaa kunnollisia kotona tehtyjen ruokien reseptejä joita koiralle voipi syöttää. Hyvää ja herkullista ruokaa ilman mitään lisäainehelvettiä ja varastopunkkeja ym ym. http://www.herkkusuun.vuodatus.net/page/puuroja

Tältä sivustolta löytyy ruokien lisäksi myös treeniherkkujen ohjeita ja koirankeksien ohjeita. Kaikin puolin oiva tietopaketti. Itse en Messiselle syötä enää muuta kuin itse tehtyä, sillä olen vakuuttunut teollisen ruuan huonoista puolista. Uskon todella, vaikka varmaa sataprosenttista tietoa ei ole, että nappularuokaan käyteyt lihat eivät ole niin laadukkaita kuin niistä annetaan ymmärtää. Viljat ovat mitä sattuu, on lisäaineita säilyvyyden takuuksi, on varastopunkkeja jne jne. Ja koira joka on allerginen , kroppa sen vuoksi kovilla, ei kestä tuollaista moskaa. Muistan joskus edelleisen koiran silmätarkastuksessa tuli jutuksi lääkäri Pehr Axelssonin kanssa koiranmakkarat ja teolliset liharuuat. Hän kehotti pistämään koiranmakkaran aurinkoon ikkunalle viikoksi ja katsomaan kuinka makkara vaan säilyy ja säilyy. Siis täyttä moskaa, joka pilaa koiran suoliston ennen pitkää. "Siinä sitten ollaan kymmenvuotiaina suolistot ihan pilalla ja koirat tosi sairaina", sanoi hän. No minähän en silloin ymmärtänyt siitä onkeeni ottaa vaan jatkoin kasvattajan antamilla ohjeilla. Enää en tekisi samoin, kun olen läksyni oppinut.. Ja olen oppinut paljon muutakin sen jälkeen, kun Essin allergia puhkesi. Harmittaa niin vietävästi nyt näillä tiedoilla, miten edellistä koiraani hoidin. Mutta yritän antaa itselleni anteeksi, sillä paremmasta silloin en ymmärtänyt enkä osannut tietoa hakea. Nyt on toisin.

Essille kokeilen nyt myös tätä rotaatiodieettiä, eli vain pari päivää samoja kasviksia ruokaa pareina. Sitten taas vaihdetaan uuteen pariin ja tätä kiertoa jatketaan kaikilla niillä pareilla joita vain pystyy koiralle antamaan allergiat huomioiden. Puurot on myös syytä keitellä vaihteleviksi. Ja tietysti mukaan sitten sitä raakaa lihaa. Vähän maitohappobakteereja sekä vitamiinia, joka ei sisällä lisäaineita eikä ole kemiallisesti valmistettuja vitamiineja täynnänsä. Naturamedian vitamiinit ovat tällaisia ja tarkoitettu enemmänkin ihmisille, mutta sieltä löytyy myös jauhemainen monivitamiini-valmiste jota voi antaa koirallekin. Tässä linkki sinne sivustolle http://www.naturamedia.fi/.

Näillä neuvoilla mennään nyt ja katsotaan mihin päästään. Ainakin nyt Messistä ei kutise juuri lainkaan ja typy on aikas virkeä pakkaus. Laihis on myös päällä, sillä ekäinlääkäri kylkiä kokeillessa tässä viime käynnin yhteydessä totesi, että pieni painonpudotus olisi paikallaan. Meikäläisellä olisi se isompi painonpudotus paikallaan, symppaan siis Messistä nyt ja omaan suuhun laitetaan myös vähempi murkinaa. Diabetes on minulla siihen pontena kaikkien muitten sairauksieni ohella.

Eilen puhdistelin Messisen hampaita liinan ja hammassuihkeen kanssa. Hammassuihke pehmittää ja irroittaa plakkia eikä hammaskiveä siten pääse muodostumaan. On suuri helpotus tässä hommassa Messisen hoitomyönteisyys. Neiti ei tappele vastaan yhtään, vaikka sen näkee ettei ihan hirveästi diggaa koko touhua. Maiskuttelee suutansa homman jälkeen ja luo silmäyksiä minuun tyyliin "YÄKS, maistuu ihan hirveeltä ja alkais maistumaan paremmalta jos sais siivun kalkkunaa". Semmoinen se on tämä minun prinsessani.

Prinsessa, joka viime yönä kötvähti huokaisten ihan kainalooni ojentaen kroppansa pitkäksi kylkeäni vasten. Eikä kulunut kuin pieni tovi ja tasainen tuhina alkoi kuulua. Kyllä oli oma sydän taas ihan mykkyrällä. Näin se pieni prinsessa kietoo minut pikkutassunsa ympärille.......niinhän sitä luulisi vaan kyllä häntä pidetään myös kurissa ja palautetaan välillä omalle tasolleen, jos se sattuu häneltä unohtumaan. Tytär sanoisi minua pehmoksi, en myönnä. Paitsi, että Essi on pehmeäluonteisempi koiruus kuin hänen veijarinsa. Ei uskoisi että Tiuku on se pienempi sisko Essille. Luonne on huomattavan paljon kovempi ja kierompi (sillä hyvällä tavalla, ei mikään luonnevikainen) ja Onni on taas sitten tyypillinen uros. Omasta mielestää tosi kingi ja hianoa ja upee ja iso ja ja ja..... Meidän mielestä hän on varsinainen Onni von Sopanen eli hieman hömelö, jota likat jallittaa ihan kuus-nolla. Rakastettava hömelö kumminkin.

Että tällaista täällä. Palaillaan, kun olen päässyt enempi sinuiksi tuon ruokarallin kanssa. Miten uudet asiat voikin olla olevinaan niin hankalia opetella aluksi. Vai onko se vain tämä ikä? Tiedä häntä.

 

Täälläpäs tuoksuu hyvälle. Mulle kans tota ruakaa.....nam !!! sanoo Onni.