Matkattiin maanantaina Helsinkiin viettämään laatuaikaa tyttären kanssa, Messinen ja minä. Matka meni kivasti ja olimme perilläkin ihan ihmisten aikaan. Messisen niska punoitti sen verran, että päättelin typykän pikkuisen stressanneen matkustamista.No perille päästiin ja kaikki olivat ihan iloisia tapaamisesta.

Kävimme Ateneumissa katsastamassa tauluja. En ole siellä koskaan ollut ja se oli elämys, tällainen taiteenrakastaja kun olen. Helene Schjerfbeckin taulut ovat suuremmoisinta mitä tiedän. En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä värien maailmaa ja hänen uniikkia tyyliään. Hän ja mm. Ellen Thesleff, Dora Wahlroos ja Vincent van Gogh ovat niitä joiden taulujen edessä voisin viipyä kauan.

No keskiviikkona tulikin sitten ihan toisenlainen performanssa Messisen järjestämänä. Typy alkoi ruikkuamaan iltapäivällä ja sitä menoa jatkui sitten pitkälle yöhön. Meidän oli määrä matkustaa torstai-iltapäivänä ja pelkäsin todella matkaa ja ongelmia. No, yllättäen matka meni tosi hienosti. En joutunutkaan siivoilemaan jälkiä enkä selittelemään mitään. Pääsimme kotiin asti aivan mainiosti.

Seuraavana päivänä piti palata töihin. Keskellä yötä kävin sitten siivoamassa yhdet läjät lattialta, annoin Attapektiä ja loppuyö sujui hyvin. Töihin lähdin hyvillä mielin ja luulin kaiken olevan kunnossa.

Kotiin palatessa oli isäntäkin juuri kotiutunut matkaltaan. Oli ehtinyt käyttää Messisen ulkona ja sanoi vatsan olevan Messisellä ihan ruikulla. Siinä vaiheessa myös oma nenäni puhui. Keittiön lattialla oli läjä. Raahasin maton yläkerran kylppäriin ja toisen kerran nenäni puhui siellä. Läjiä oli sitten ympäri yläkertaa. Soitin siitä paikasta päivystävälle ja kävimme siellä hakemassa Tylosin-kuurin. Tässä vaiheessa Messisellä oli sitten jo kuumetta.

Oli jotenkin niin hassun oloista, että likalla on vatsatauti ja ruoka kelpasi silti ilman mitään käninöitä. Olisi syönyt enemmänkin kuin annoin. Ja perä puhui silti löysiä. No, Tylosin on hyvä lääke ja nopea tehoamaan. Sen lisäksi annoin ja annan vieläkin Messiselle biofilusta kerran päivässä. Kuume oli seuraavana päivänä poissa ja lenkkiä lisäsimme varovasti.

Koirille tarkoitettua Tehobacktia ei Essi syö. En ole saanut yhtään koiraa syömään ruokaa, jossa sitä on. Siinä on joku haju jota on kammoksuttu. Nyt kun tuli tilaisuus, kysyin lääkäriltä käyvätkö nämä ihmisille tarkoitetut gefilukset ja biofilukset myös koiralle. Vastaus oli myönteinen ja se oli minulle helpotus.Kun tästä on selvitty ostan Lacto Seveniä ja laitan sitä ruokaan, siinä on niin monta suolistolle hyvää juttua. Täytyy varmaan ostaa joku superpakkaus, kun sitä syö koko perhe. Aloe veran lisäksi. Tätä en ole vielä Essille antanut enkä anna ennen kuin tuo massu on parantunut ennalleen.

Itse olen huomannut Aloe veran hyvän vaikutuksen siinä mielessä, että jaksan tehdä enemmän. saan aikaan enemmän ja otan kiinni toimeen helpommin kuin ennen. Asiat lähtevät sujumaan ihan kuin itsekseen ilman suurempia ponnisteluja. Mutta viehän se vielä aikaa ennenkuin se on täydessä tehossa.

Näin siis meillä. Massutauti heitti vähän sekaisin tuota aloitettua ruokasysteemiä. Mutta siihen palataan heti, kun se on mahdollista. Uskon sen olevan hyväksi. Se tulee olemaan pitkä projekti, sillä kestää aikansa ennenkuin kroppa lakkaa käymästä ylikierroksilla ja alkaa korjata itseään. Ja vahvistuu ja sitä kautta sitten pystyy pistämään hanttiin allergisille hyökkäyksille.

Sitä odotellessa.

Palataan.

 

         

Kato Onni, se oli ainaski noin iso pöpö se masupöpö. Mut mä selätin se ihan ite , uskotsä jooko ??