Tässä kuvassa Essi on vasta n. 7-viikkoinen muistaakseni. Viittä vaille valmis tulemaan uuteen kotiinsa. Ja nyt tuosta ajasta on kulunut jo näin paljon. Oma muruseni, olet jo iso tyttö ja osaat kaikenlaista. Värityksen olet vaintanut lähes kokonaan. Nykyään päälaki on tuota kaunista maitokahvin vaaleaa ja olet kuin ilmetty äitisi, oikeastaan kaikella tapaa. On hauskaa huomata kuinka luonteenpiirteet ja tavat kulkevat geeneissä. Ärripurinalla leikit kuten äitisi, pompotat ennenkuin hyppäät sohvalle, olet harkitseva ja kropaltasi yhtä kantikas kuin äitisi. Tiuku, siskosi on taas tullut isäänsä. Varmaan myös luonteeltaan. Siinä missä Essi on pehmeä ja hellämielinen, on Tiuku napakka ja tiukka, ärhäkkäkin . Essi harkitsee ja katsoo, Tiuku menee tuhatta ja sataa miettimättä sen kummempia. Ja kummassakin on sielua ja kauneutta niin että heikottaa, kun heitä katsoo. Kummallakin on herkkä vaisto emäntien mielialaan ja jos olemme huolissamme ja stressaantuneita, on meillä kylkeen liimautuneina se oma rapsoni, joka koittaa kaikella tapaa osoittaa, ettei maailma ole niin paha kuin miltä nyt tuntuu.

Tiuku ja Onni ovat valloittaneet huushollin. Kohta on mennyt viikko ja vielä kaksi jäljellä ja ne menevät ihan liian nopeasti. Loputtomasti on tähän mennessä iltaisin leikitty. Tiuku varsinkin on se, joka jaksaa lelua hakea ja tuoda takaisin. Suuremmoiset mantelisilmät tuikkivat , kun hän ravaa edestakaisin joku lelu suussa. Onni juosta jolkottaa tyttöjen seassa , ryöstelee leluja jos uskaltaa. Se riippuu ihan tyttöjen murinan tasosta, onko menemistä likelle. Onni Hermanni, tuo ihastuttava hömelö, joka osaa sulattaa jäisemmänkin sydämen. Kaunis ja komea otus, ulkonäkönsä puolesta kuin ilmetty isänsä Kleni. Kleni on se upea ja sanomattoman viisas koira, joka esitti Erosta sarjassa Lehmän vuosi. Että jos sitä katsoi, tietää miltä Onni näyttää.

Kolmikon ehdoton herkku on tällä hetkellä rusinat. Niitä ei montaa viitsi antaa, saattaa olla että ne juuri siitä syystä ovatkin sitä herkkua. Vaikka toisaalta tytöt eivät syö elleivät tykkää, Onnille kelpaa lähes kaikki. Tänä aamuna ruokakupissa oli keitettyä lohta ja se herätti melkoisen vinkumiskonsertin. Onni varsinkaan ei olisi millään jaksanut odottaa sitä herkkua. Ruoka hupeni kupeista muutamassa sekunnissa. Raejuustoa, kalkkunapuuroa ja lohta höystettynävitamiineilla, siinä tämän aamun ruoka. Tiedossa on jatkossa keitettyä kananmunaa höystönä ja höyrytettyä kukkakaalia ja parsakaalia. Välistä tuntuu, että tämä kolmikko syö paremmin kuin moni ihminen. No, minulle on pääasia heidän hyvinvointinsa. Se kumpuaa rakkaudesta ja vastuusta heistä ja siitä ilosta , jota he elämääni tuovat.

Ensi maanantaina on vuorossa tyttöjen rabies-rokotukset. Onni on pakko ottaa mukaan, sillä kukaan ei kuuntele sitä mökää joka jätkästä lähtee, jos tytöt pääsevät johonkin ja hän ei. Onni menee ihan paniikkiin, jos hän jää laumasta pois yksikseen. Se on pahinta mitä hänelle voi tehdä. Joten mennään siis koko poppoo, vaikka vain tytöillä on asiaa.

Tämmöistä meillä tällä hetkellä.  Palaillaan taas.