Essi kehitti itselleen korvatulehduksen. Viime lääkärikäynnistä oli tasan viikko. Lääkärin mukaan tämä tulehdus ei ollut allergiaa vaan joatin muuta. Ja se jäikin sitten arvoitukseksi mikä se muu on, sillä kuulemma niistä on vaikea sanoa täsmällisesti mitään.

No korvalääkettä tuli, tällä kertaa tutun sijasta uutta, ja se tuntuu tepsivän luvatullatavalla. Tänä aamuna korvat olivat jo yhden antokerran jälkeen huomattavan paljon paremmat. Eikä sitä korvien yhtämittaista läpsyttelyä ollut enää eilen illallakaan. Tippaakaan ei Essi näistä tipoista tykkää, kun töpsähtävät sieltä pumppupullosta korvaan. saan syyttäviä katseita ja minulle murjotetaan.

Mikään ei ruokavaliossa ole muuttunut, joten olen aivan ymmälläni tästä kierteestä. Hyvin päättynyt viime vuosi on muuttunut vastamäeksi. Kortisonin vähentämisestä ei pysty edes unelmoimaan tällä hetkellä, kaikki voima menee edes jonkinlaisen terveyden säilyttämisessä. Niin omassa kuin kuin koirankin. Me nilkutamme eteenpäin Essin kanssa tätä vuotta kuin vaappuvat kanat koko ajan kompastellen kuoppiin, jyviä ei näy missään. Murrrkele !!!

Kyllä tämä vuosi on niin käytetty ettei mitään määrää. Eikä sitä vuoden loppua oikein jaksaisi odotella, että tulisi se uusi lähetys. sekin voi olla jonkun vanha ja loppuunkulunut vuosi. Eikä me tahdota sitäkään. siitepölykausi kolkuttelee ja me olemme tässä hantissa. En uskalla edes ajatella, miten sitten käy. Vakuutusyhtiö varmaan rakastaa meitä yhtä paljon kuin me tällä hetkellä sitä.

Oih ja voih !!!