Kuukausi alkaa olla lopuillaan ja samoin kortisonin anto. Koko toukokuu ollaan nyt menty sillä neljäsosan annoksella eikä toistaiseksi mitään katastrofia ole tullut. Kortisonin kanssa olen nyt toista viikkoa antanut Heinixiä ja tarkoitus on jatkaa sillä kortisonin lopettamisen jälkeen. ja toivoa vimmatusti, että se riittää suojaamaan kutinoilta ja muulta vaivalta. silmät pyyyhin ja tarpeen vaatiessa annan kosteustippaa. Nyt on tarkoitus opettaa Essi myös hampaiden harjaamiseen ja siihen, että niitä pyyhitään. Käyn ostamassa Fragariaa, homeopaattista lääkettä, jonka pitäisi auttaa hammaskiveen. Sitä voi myös laittaa juomaveteen. saa nähdä miten se sitten tepsii. Jos se pehmittää hammaskiven, niin rapsuttelen sen sitten pois minkä vain pystyn. Ja lopun edestä täytyy sitten käyttää Essi lääkärillä putsauttamassa hammaskivi pois sieltä johon en pääse.

Kookos antaa ihanan tuoksun typykän hengitykseen ja minusta turkki on myös alkanut kiiltää. Iho on hyvässä kunnossa eikä silmätkään rähmi. Närästystä, milloin sitä havaitsen, hoidan Antepsinilla pois.

Kaiken kaikkiaan tuntuu lupaavalta. Olemme lenkkeilleet nyt pitkiä lenkkejä ja Essi on jaksanut tulla ihan hyvin. Pistän sormeni kyynärpäitä myöten ristiin ja oikein hartaasti universumilta pyydän; suo minun pikkuisen Essini nyt pysyä kunnossa ja terveenä !! Tämä on tuntunut hyvältä ja ainoa harmitus on ollut, etten ole tätä yrittänyt aiemmin. Mutta sama pää aina vaan, niin mitenkäs täällä vintillä välähtäisi. Ja pelko, se ainainen pelko jolle antaa vallan niin monessa muussakin asiassa. Pelko kahlitsee ja tekee tyhmäksikin. Se tekee sinusta orjansa ja siitä  irti pyristeleminen onkin tosi kova juttu.

Masennukseen ja itsesääliin vaipuminen on helppoa. Sieltä ylös ja ulos pyristeleminen on voimia kuluttavaa. Mutta palkitsevaa. eräs sairaanhoitaja sanoi minulle kauan sitten äitini sairastaessa vakavaa parantumatonta sairautta; lakkaa taistelemasta niitä asioita vastaan joita et voi muuttaa. Otin opikseni ja hyväksyin äidin sairauden ja lähdön. Vasta nyt olen ymmärtänyt sen saman lauseen myös sillä tavalla, että siinä on kyse myös pelon voittamisesta. Elämän asioiden hyväksymisestä silloin kun en voi niitä muuttaa. ja rohkeutta muuttaa niitä kun voin , pelosta viis. Joka päivä opetan itselleni nyt tätä. Olenhan suomalainen ja suomalainen ei helpolla usko.

Toivonkin, että kesän kääntyessä syksyyn meillä asuu peloton emäntä sekä viisaas ja allergioittensa kanssa tasapainossa elävä sirpakka russelityttö.

Rönsyilyä tämä postaus vähän on. Rönsyilen itsekin sinne tänne. Jospa minusta tuleekin rönsylilja, sitkeä ja kestävän tuuhea.