Lomat alkaa olla vietetty, sillä maanataiaamuna on kömmittävä ylös kukonlaulun aikaan ja lähdettävä murkinarahaa ansaitsemaan. Mies ja tytär flunssan kourissa, joten syksy lienee tulossa. Mies on jo paranemaan päin.....kai. Kuka miehistä selvää ottais, kun eivät ensinkään kovin herkästi myönnä sairaita olevansakaan. Tytär on flunssan alkutaipaleella muuttopakkausten keskellä. Voi äiteen ressua.

Koirat köllöttelevät jälleen täällä siihen asti, että se oma asunto täältä Turusta löytyy. ja myös emäntä kohtapuoliin koulun alkaessa. Näin se maailma kiertää omia kuvioitansa elämään luoden. On hyvä mieli saada heidät kaikki taas lähelle.

En ole saanut blogin suhteen mitään aikaan. Aika on kulunut remontin kynsissä ja matkatessa kahden kaupungin välillä. Sen verran tehtiin "ulkomaan matkaa", että kävimme päivämatkalla Tallinnassa. Kiertelimme vanhan kaupungin ja sitten taas laivalla kotiin. Ja sen jälkeen koko jengi taas yhdessä Turkuun. Loman elähdyttävin hetki oli konserttisalissa katsoa John Malkovichia ja kuunnella upeita laulajia Florian Boeshia ja Sophie Klushmania. Yllätys oli kuulla myös Malkovichin laulavan. Ihan ok vaikka ei hän toki mikään oopperalaulaja ole, hyvin silti selvisi omista osuuksistaan.

Terassi on uusittu, oma "ateljeeni" on saanut uuden ilmeen (jospa iskisi se inspiraatiokin taas) ja monta muuta pienempääkin asiaa on fiksattu. Suurempaan remonttiin kuului myös varaston uusiminen ja vanhojen tavaroiden poistaminen sieltä. Laitettiin hyllyt pitkin seiniä ja nyt on sinne jätetyt tavarat hyvin esillä. Ei tarvitse kaivella röykkiöitten alta.

Lueskelin tuossa muutamia juttuja allergisten koirien omistajilta. Vinkkejä ja uusiakin asioita tuli esiin. Jäin kuitenkin miettimään sellaista seikkaa yrttien suhteen, että kuinka hyviä ne oikeastaan ovat ja kuinka turvallisia. Koiran elimistö ei ihan samanlainen kuitenkaan ole kuin ihmisen. Ja mietin sitäkin, että on tiedettävä mille se oma karvatassu on allerginen, sillä muuten voi aikaan saada oikeita kutinoitten kuninkuusraveja. Suosittelisinkin tutkimaan, jos koira on testattu allergiatesteillä, mitkä kasvit kuuluvat samoihin sukuihin kuin ne allergisoivat kasvit sillä omalla murriaisella. Sillä kovin helposti herkällä koiralla ne myös saattavat allergisoida. Ja jos niitä haluaa kokeilla, on syytä olla sitten varovainen. Esimerkiksi siankärsämö, joka on hyvä lääkekasvi monella tapaa, ei ole mikään mieto kasvi. Sitä kannattaa kokeilla todella pienillä määrillä ja lopettaa heti jos oireita ilmenee. Siankärsämö tekee myös monille ihmisille vatsavaivoja, joten siksikin on syytä varoen antaa koirallekin. Allergisilla koirilla on usein vatsa aika herkässä kunnossa. Ja ristiallergiat on syytä myös huomioida. Allergialiiton sivuilta löydät listat ristikkäin allergisoivista kasveista, hedelmistä jne.

Meillä mennään nyt tasaisella maastolla eli asiat on aikas mukavasti. Peura maistuu edelleen eikä oireita ole. Mustista ja mirristä on löytynyt pari uutta kelpoista ruokaa Nature Dietin  sarjasta. Tuoteselosteessa mainitaan luujauho ja otin selvää valmistajalta, että luujauho on aina siitä eläimestä, jota ruuassa on käytetty. Tämä on ollut niin hyvä asia tämä valmisruokien löytäminen. Nyt on kaapissa vararuokaa ja matkustaminen on helpottunut paljon. Puhumattakaan siitä, että näin on saatu monipuolisuutta ruokaan.

Almo naturella on lohta purkissa ilman mitään lisäaineita. Tosin kilohintaa ajatellessa, on ehkä halvempaa ostaa pala lohta itse ja keittää koiralleen siitä. Meillä kala käy vaihtoehdoksi lihalle ja ajoittain annan sitä sen terveellisyyden takia. Ja Messiselle maistuu kala tosi hyvin. Se vähä ettei mau`u kuin kissa kalakattilan edessä. Mitä enemmän kattilasta nouseen kalantuoksu sitä enemmän neiti teputtaa hellan edessä ja hökisee.

Hökinästä tuli mieleeni tämä meidän Onni-poika. Poju notkuu pöydän vieressä kuin baaritiskillä konsanaan ja mitä pitemmälle kestää ruokakupin tulo syömäalustalle, sen suurempi alkaa olla vikinä. Siinä on koira, joka arvostaa ruokaa ja ruokahetkeä. Koiramaailman Karvinen, jonka mielestä kaikki on lasagnea. Poju, joka rakastaa ruokaa, hellittelyä ja puutarhaa. Sekä sen karviaispuskaa, josta hän vasta eilen älysi, että marjat ovat syötäviä. Nyt saakin sitten loppuajan vahtia ettei Onni napsi suihinsa kaikkia jäljellä olevia marjoja. Semmoinen se meidän Onni-poika on. Vähän tulee haikea olo taas, kun hän sitten emäntänsä myötä muuttaa omaan kotiinsa, jahka sellainen löytyy. Mutta onneksi jäävät nyt lähelle ja näemme useammin.

Sellaista täällä tällä hetkellä.Aurinko paistaa risukasaan raoista ja hyvä niin. Kukas sitä paahteessa jaksaiskaan olla.