Just sellainen olo on taasen. Että voikin olla pää jo tässä iässä (no joo, okei onhan sitä) näin tohjona. Heti, kun messinen voi paremmin, niin jokin skarppeus kynhnys laskee ja sössiminen alkaa.

Käytiin sitten eilen taasen neiti punakorvan kanssa lääkärillä. Messinen kuoputti korviaan ja siinä vaiheessa jo olisi pitänyt kellojen soida ja lujaa. Vaan ei, mikään harmaista aivosoluistani ei liikahtanut.. Essillä oli silmissä sidekalvon tulehdus lievänä ja ulkokorvan tulehdus myös lievempää kaliiberia. Se lievyys ei minua järin lohduttanut, kun ei olisi saanut olla ollenkaan. Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja hain komerosta taas sen ruoskan itseni kurittamiseen.

Asia on siis niin, että meillä on leivätön tammikuu, joka ainakin mun kohdalla todennäköisesti jatkuu sillä eipä närästele. No  tämä on tietenkin sivuseikka tässä. Mutta se on johtanut siihen, että aamupala on vaihtunut raksuihin höystettyina jugurtilla. Ja pöydän vieressä on aamiaistani vahtinut kaksi karvanaamaa eli Messinen ja Onni. Menestyksellisesti. Sillä tulihan sitä sitten sorruttua ja annettua heillekin makupaloiksi niitä. Haloo !!!! Varastopunkki !!!! Vaikka en yhtään välitä ajatellakaan, että ne ovat siellä kellottaneet sapuskani seassa, olisi pitänyt ajatella. Messinen on kerrassaan yliherkkä niille ja olen siis altistanut häntä niille antamalla näitä raksuja. Seuraukset on nyt sitten korvissa ja silmissä. Jos pystyisin, potkisin itseäni. Nastakengilläni. Kyllä niiiin huono omatunto on. Bad, bad mama.

Samalla reissulla sitten tsekattiin anaalit. se oli sen reissun positiivinen juttu. Olen jo aiemmin saanut ohjeet, miten ne voi itse tyhjentää. Olin sen tehnyt ja aikas hyvin siinä nyt sitten onnistunut. Toinen rauhanen oli ihan tyhjä ja toisessakin vain vähän nestettä. Kertasin lääkärin kanssa vielä systeemit ja sain kehut ymmärtämisestäni. Olin oppinut oikeat otteet. Että jos kiinnostaa asia, niin tässä tulee neuvot. Ihan lääkärin selityksen mukaan. Ei mrs Sössi Kaikki von Allways:in mukaan.

Syytä varata hanska (saa apteekista semmoisen ohuen, jolla säilyy tuntuma), liukuvoiteeksi vaikka vaseliini ja kipollinen rohkeutta. Nappaa kiinni tukeva ote hännästä ja katso, että koiruli seisoo kunnolla eikä lyyhi makuulle. Voi olla , että tarvitset siihen vähän apua. Työnnä etusormivaroen noin ensimmäisen sorminivelesi verran sisälle. Siinä noin klo 9 ja klo 3 kohdalla ( jos ajattelet sitä pepureikää kellotauluna) on kaksi pientä mollukkaa, yksi kumallakin puolella. Ne tuntuvat sellaisilta pulleilta viinirypäleiltä minusta silloin kun ovat täynnä. Sormi koukataan sinne taakse ja sieltä hellästi pumppaamalla tai ikäänkuin lypsämällä saat nesteen tulemaan ulos. Missään nimessä ei saa olla raju eikä kovakourainen. Jos  arkuutta tuntuu, on parasta viedä koira lääkäriin toimenpidettä varten, sillä silloin saattaa olla kyseessä jo tulehtunut rauhanen ja sitä ei passaa näillä tiedoilla ja taidoilla näpelöidä. Mutta ihan terveen rauhasen saa tyhjennettyä näillä konsteilla. Sitten vain pepun pesuun, kylppärin lattian pesuun ja tuuletusta sinne myös. Haju on aika tuju. Jos tämä selostus tuntui epäselvältä, saa kysyä lisää. Ja kaikkein parhaiten opitte sen kysymällä asiaa ja opastusta seuraavalla käynnillä . Siinä säästää myös melkoisen määrän euroja, kun opettelee sen itse. Ja lääkäripelkoista koiraa myös säästää siinä. Se on tietysti eri asia sitten, jos se oma murrukka ei kestä edes kynsien leikkuutakaan kotona. silloin on turha edes kotona yrittääkään tätä hommaa. Messinen on niin hoitomyönteinen otus, että tulee itse vapaaehtoisesti kylppäriin hoidettavaksi. Oikeastaan hän tulee sitä apua itse pyytämään jos anaalit vaivaa.

Nyt liukkailla keleillä olen myös tutustunut tuohon Messisen älykkyyden näköjään mittaamattomaan määrään. Ainakin minuun verrattuna. Kävimme lenkillä Tiukun ja Mesisen kanssa, isäntä paineli edessä Onnin kanssa. Oli todella liukasta ja varoin koko ajan askeliani. Tiuku yritti painella omaa vauhtiansa. siinä kohtaa sitten huomasin, kuinka Messinen välillä blokkasi Tiukun kulkemista ja pakotti Tiukua hidastamaan ja samalla vilkuili minuun päin. Ikäänkuin tarkkaili, että pääseekös toi mamma sieltä tulemaan. Tuli oikein pala kurkkuun ja piti ääneen kehua, että tosi hyvä tyttö olet Messinen. Kyllä äitee täältä tassuttaa, kunhan hitaasti mennään liukkaat kohdat niin hyvin menee, hieno tyttö. Olen niin ylpeä hänestä.

Onnille kävi huonommin. Vastaan käveli gorgityttö, jolla oli juoksut. Hellou beibi-valo syttyi Onnin päässä. Ja se oli päällä sitten koko illan. Yhtä mittaa olis pitänyt päästä pihalle katsomaan missä se likka piileksii. Huoh !! Ja eilen sitten piti palauttaa tää kierroksillä käyvä poitsu kotiin. Voi voi. No ehkä hajut häipyi siellä kotona ja muisto typykästä myös. toivoa sopii, sillä muuten on emännän hermot kireellä siellä. Semmosia ne on noi pojat.  Ihan sama mitä lajia ovat. :)

Eipä tänne sitten muuta tällä kertaa. Ai niin, luin yhdestä blogista jota seuraan, koirien värjäämisetä, koirien kynsien lakkaamisesta jne jne. Kyllä meni taas överiksi. Että ihmiset kehtaa tehdä koirillinsa mitä vaan ja se koiran oma syvin olemus unohtuu kaiken moisen krääsän alle. Ihminen toteuttaa villejä mielihalujansa välittämättä koiran hyvinvoinnista mitään. Suohon laulaisin moiset tyypit jos pystyisin. Kaikee se maa päällänsä kantaa.  en nyt viitsi enempää tähän postaukseen laittaa aiheesta, kun parempi taas mutustaa aihe ja kirjoittaa sitten pureskelun jälkeen.

Että palaillaan taasen.

Tulis taas jo kesä. Ja lämmin. Pääsis uimaanki !!