keskiviikko, 8. helmikuu 2012

Uusi blogi

Olen aloittanut "uuden " blogin osoitteessa http://messinenjaliftari.blogspot.com.

Blogi on vielä aika alkutekijöissään, mutta siitä huolimatta kirjoittelen täsät lähtien vain sinne. Tämä blogi jää olemaan niin kauan kuin vuodatus.net antaa sen olla. Kalastelen uuteen blogiin ajan kuluessa ne tärkeimmät jutut täältä sinne.

Nähdään uudessa ympäristössä.

Terveisin Messinen ja liftari.

perjantai, 3. helmikuu 2012

Palasia

Sain blogitunnustuksen taannoin tässä Annamarilta. Siitä iso kiitos, kun tuli niin hyvä mieli. Joskushan sitä miettii, että lekeekos kukaan. Että päiväkirjaa vois pitää ihan muutenkin. Silloin aikanaan kun Essin hain ja yhteistä eloa alettiin viettää, eräs ihminen ehdotti blogin pitämistä minulle. Ja siitä se sitten lähti.

 

                                                        

Annan kyllä tunnustuksen eteenpäin, mutta vähän myöhemmin. sillä nyt alkaa olla aika uusia sivusto. Olen myös vähän tuskaantunut tämän sivuston hankaluuteen. Ei nää taidotkaan niin ihmeelliset ole, mutta tällä palvelimella asioitten tekeminen on vaivalloista.

Niinpä nytkin, kun olen taistellut tehdäkseni yhtä hienon listan lempikappaleista kuin mitä Annamarilla on. Ei, ei sitten millään onnistu. Eikä edes linkit. En jaksa miettii missä vika. Lista tulee tässä, mutta jos mielitte näitä kuulla niin joutuu näkemään hiukan vaivaa. Olen pahoillani, sillä mieluusti palvelisin paremmin.

 

Rakkaita kappaleita on vaikka miten, mutta tähän halusin laittaa teille ehkä vähän tuntemattomampia juttuja. Rakkaus klassiseen musiikkiin on laajempi kuin vain Puccini tai oopperat. Sinfoniat, Beethoven ehdoton suosikkini, Mahler taas pitkine vetoineen melko inhokki. Klassisessakin musiikissa pidän melodisesta musiikista. Mikään Eino Juhani Rautavaara kakofonia ei minua kiinnosta. sama kuin jazz, pidän vain melodisesta jazzista en sellaisesta "pip paap puup pööö"  lurittelusta. Duke Ellington, Ella Fidgerald jne ovat kaikki wau. Rockia, rythm´blues, soul ja popmusiikki, kaikki maistuu kunhan vain on musiikillisesti melodista ja laulaja hyvä.  Kirka on muuten tehnyt englanninkielisen levyn jota parempaa kotimaista musiikkia en ole kuullut vieläkään sanoisin. Siinä levyllä tämä meidän edesmennyt raspikurkkumme näyttää todelliset taitonsa. sääli, että hänet latistettiin populaarimman musiikin kaavoihin, joskin siinäkin hän onnistui . Ihan samanlainen musiikin suurkuluttaja en ole kuin tytär. Häneltä saan aina silloin tällöin uusia tuttavuuksia musiikissa ja se on hienoa.

Messinen voi hyvin. Kamalia kutinoita ei ole, joskin pakkanen kiusaa nyt atooppista ihoa kuten minullakin. Messinen suostuu kyllä lenkkeilemään pakkasellakin kunhan mantteli on päällä. Tiuku yrittää epätoivoisesti saada kaikkia tassuja yhtäaikaa ilmaan. Meidän hyppypapu. Ja onhan se karmeeta, että se mantteli on vanhaa mallistoa. Se on meidän diivallemme aivan kestämätön juttu. Likka pakoilee pöytien alla, kun pitäisi lähteä ulos. Ja ilme on paljon puhuva. Onnille käy kaikki, kunhan pääsee ulos hajuja jahtaamaan ja tyttöjä. Muusta ei väliä. On siinä iässä tuo meidän kotikasanova.

Että semmosta tällä kertaa. Kun saan uudet sivut pystyyn, en enää päivitä sitten tätä. Tänne laitan sitten uuden osoitteen. Palaillaan.

 

1.  Hallelujah. Tämän esittäjänä on Ruotsin Idols kisasta v. 2007 tuomarit hurmannut Amanda Jensen. Tämä esitys ”Halleluja” toi minulle palan kurkkuun ja kyyneleet tuomarien silmiin.  Videoita on useampiakin, mutta tässä ehkä äänentoisto on paras sellaisessa joka ei ole live-esitys. Myös alkuperäinen Leonard Cohein esittämänä tämä kappale on aivan ihana.

 

  1. Placido Domingo; Nessun Dorma, tarvitseeko sanoa enempää. Klassisen musiikin helmiä. aaria on oopperasta ”Turandot”, jonka on säveltänyt italialainen Puccini. Pidän kaikista hänen säveltämistään oopperoista. Ja selvää tietenkin on, että kummaltakin löytyy levystöstäni useita…siis monia levyjä.
  2. Under the boardwalk  Tiesittekö, että Bruce Willis osaa myös laulaa. Tämä letkeä kappale ”Under the boardwalk” henkii kesää, paljaita varpaita ja laiturilla auringon palvontaa. Taustakuorona mahtiyhtye The Temptations.
  1. Papa was a rollin stone

    . Temptations  ja  “Papa was a rollin stone”,  60-luvunlopun liikehdintää ja upeaa laulua. Oh jee. Levyjä on hyllyssä useampikin tältä yhtyeeltä.

  1. Somewhere over the rainbow/What a wonderful world. Israel Kamakawiwo´ole  “Somewhere over the rainbow/What a wonderful world”, hawaijilainen tuttavuus on yhdistänyt kaksi kaunista kappaletta yhteen persoonallisella tavalla. Valitettavasti hän menehtyi  v. 1997 alle 40 vuotiaana.
  1. Rollin in the deep . Tarvinneeko tätä nykypäivän idolia esitellä. Vahvaääninen Adele kertoo kappaleissaan, kuinkas muuten, rakkaudesta ja sen loppumisesta. Tämän naisen äänestä pidän paljon.  Jälleen todiste siitä, kuinka vaivattomasti ääni sieltä kurkusta tulee, kun on kykyä ja taitoa. Adelella tosin on ollut vaikeuksia kurkkunsa kanssa, äänihuulissa olleiden kyhmyjen vuoksi. Nyt on tilanne leikkauksen jälkeen kuitenkin kaikki hyvin. Ja kultakurkku on palannut kehiin.

torstai, 26. tammikuu 2012

Parson person

Mää ole parson person.

Se tarkotta ett mul o koira,

semmone parsoni.

Hän o terrierri ja ymmärttä sen hyvi.

Hän viska pallo ja rynttä  sen peräs

niinko tuli olis hännä alla.

Ylipäätäs hän rynttä paikast toisse.

Silmä vilkkuva ja takapual käänty

vauhris toisse suunta.

Välil hän  katto munt

ku maailma olis murhet täys

ku hän o sattunu iha vahinkos vaa

repimä talous ja tekniikka lehre,

ja mää protkota.

Välil saara parsonipamauksi

ja se taas tarkotta et veretä satase pikajuaksu

olohuaneest makuukammarii ja takasi.

Pysähtymät .

Pual tunti.

Hän ossa mont temppu

samalaissi ku muutki koirat

ainoastas vaa hianommi ja paremmi.

Mikä ihme se o,

ku muutenki o jumalaise kaunis.

Ja paras kaikes,

niinko ny riiviönä olemises.

Välil pullista ottasuanet

ja kurkku sattu ku o pakko huuta.

Ei muute, mut ku ei saa itteäs hillitty

ku matos  o reikä,

iha keskel ja siistim pyäriä.

Tai pallin jalois o selvät hamppatten jäljet.

Kutiseva ne puhkeeva hamppat, kyl mää ymmärrä.

Mää ymmärrä iha kaik assiat,

ole ymmärtäny sen jälkke

ku hän huusholli tuli.

Ku semmot kiarost käveli suara syrämme.

Ei puhuttu mittä,

painaurutti vaa mun olkapäät vaste

ja katotti munt ku mää olisi jumala.

Se pehmone kuano, ne huakasut

siin pehmene raavas miäski.

Mää ole nähny !

1323606952_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Äiti kirjotti ton runon sillon kun mä olin ihan pieni. Nyt mä olenkin jo iso ja viisas. Äiti sano. Mut se on ihan totta, että iskä on mun suhteen ihan pehmo. Iskä sanoo, että mä olen sulonen ja hiano. :)

sunnuntai, 22. tammikuu 2012

Äänestystä

Kansalaisvelvollisuus tuli suoritettua. Tai onhan se enemmän oikeus kuin velvollisuus. Oikeus sanoa oma mielipiteensä, vaikkakin ihan hiljaa ja salaisesti. Sitä olen monesti miettinyt, että miksi siellä kopissa on lyijykynä? Miksi siellä ei ole sellaista kynää, jota ei voi pyyhkiä lapusta pois? Voinko luottaa siihen ettei kukaan lappuni numeroa muuta? No, tuskin se on mahdollista, mutta tulipahan nyt pyöriteltyä tätäkin ajatusta.

Messinen ei päässyt äänestyslukaaliin. Sitä ei neiti ymmärtänyt. Enkä oikeastaan minäkään, sillä kyseistä lukaalia ei kouluna käytetä enää. mitäpä siellä olisi saanut aikaan Messisen pienet tassut, lumesta puhtaat. Joten Messinenkään ei sitten suostunut kertomaan mielipidettään Suomen tulevasta presidentistä. Totesi vain, ettei sillä väliä, ei se hänen sapuskaansa vaikuta. Ja hänen leluistaan sen on paree pitää sormensa irti.

Oli iso koiruusnäyttelykin viikonlopulla. Tuttujakin siellä oli, vaan en sitten ehtinyt käymään. aina se päivä jotenkin rytmittyy siten, että aikomukset jää aikomuksisksi. Jos ei muuta, niin sitten jonkun muun tekemiset muuttaa ne aikomukset. Hyvin siellä oli kuitenkin tuttujen koiruudet näköjään facebookin mukaan pärjänneet.

           1327233758_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mä olisin ilman muuta ollu päivän rinsessa, tuumaa Messinen.

 

Messisen silmät ja korvat on ok taas. Tosin hän protestoi sitä ettei saa äireen raksuja enää, vaiks on ennenkin saanut. Mikä tohon eukkoon nyt on menny paitti toi ahneus syödä raksut itte, miettii Messinen. Mutta nyt on tiukka linja, jonka on pidettävä ettei noita takapakkeja enää tule.

EosOtic on aivan mahtava korvalääke. Vain yksi painallus päivässä ja korvat on ihan priimat jo päivän päästä lääkityksen aloittamisesta. Sama pätee noihin tuttuihin silmätippoihin Oftan Dexa-Chlora. Nämä silmä tipat tosin eivät käy silloin,jos silmän pinnassa on joku kraapu. ne sisältävät nimittäin kortisonia jonkun verran eikä sitä saa haavaiselle pinnalle laittaa.

Anaalit on kunnossa ja nehän nyt sitten muutenkin hoituvat kotikonstein. Uskokaa pois, se ei ole vaikeaa. Sehän tuli jo selostettua tuossa edellisessä postauksessa. Mutta jos siitä on kysymistä, niin kysyä saa ihan reilusti, vastaan kyllä parhaan taitoni mukaan. Pitäisi varmaan piirrellä selventävät kuvat. Piirros kun on parempi kuin tuhat sanaa. Se anaalien tyhjentämisessä pitää muistaa, ettei saa käyttää voimaa. Ote ja toimenpide pitää olla helläotteinen ja lypsävä. Liiallinen puristaminen tuottaa kipua ja se on muutenkin herkälle rauhaselle liian rankkaa. Se saattaa siitä ärtyä ja tulehtua. kun pitää mielessään sen viinirypäleen ja kuvittelee rauhasen viinirypäleeksi, ei tule puristettua liian lujaa. Jos neste ei sieltä hellällä otteella tule, on parasta kääntyä ellin luo. Rauhanen saattaa olla tukossa ja silloin sen tyhjentämiseen ehdottomasti tarvitaan ammattilainen. Että semmosta.

 

Lumentulo voisi jo loppua. mitä se nyt sitä enää öysää, kun tähänkään asti ei ole tiputellut. Essi rakastaa lumipalloja eikä kyllästy niitä hakemaan. Se vaan neidille ottaa koville ymmärtää miksi pakkaslumesta ei palloja saa. 

Toivottavasti tulee se aikainen kevät. Palaillaan.

tiistai, 17. tammikuu 2012

Mrs Sössi Kaikki von Allways

Just sellainen olo on taasen. Että voikin olla pää jo tässä iässä (no joo, okei onhan sitä) näin tohjona. Heti, kun messinen voi paremmin, niin jokin skarppeus kynhnys laskee ja sössiminen alkaa.

Käytiin sitten eilen taasen neiti punakorvan kanssa lääkärillä. Messinen kuoputti korviaan ja siinä vaiheessa jo olisi pitänyt kellojen soida ja lujaa. Vaan ei, mikään harmaista aivosoluistani ei liikahtanut.. Essillä oli silmissä sidekalvon tulehdus lievänä ja ulkokorvan tulehdus myös lievempää kaliiberia. Se lievyys ei minua järin lohduttanut, kun ei olisi saanut olla ollenkaan. Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja hain komerosta taas sen ruoskan itseni kurittamiseen.

Asia on siis niin, että meillä on leivätön tammikuu, joka ainakin mun kohdalla todennäköisesti jatkuu sillä eipä närästele. No  tämä on tietenkin sivuseikka tässä. Mutta se on johtanut siihen, että aamupala on vaihtunut raksuihin höystettyina jugurtilla. Ja pöydän vieressä on aamiaistani vahtinut kaksi karvanaamaa eli Messinen ja Onni. Menestyksellisesti. Sillä tulihan sitä sitten sorruttua ja annettua heillekin makupaloiksi niitä. Haloo !!!! Varastopunkki !!!! Vaikka en yhtään välitä ajatellakaan, että ne ovat siellä kellottaneet sapuskani seassa, olisi pitänyt ajatella. Messinen on kerrassaan yliherkkä niille ja olen siis altistanut häntä niille antamalla näitä raksuja. Seuraukset on nyt sitten korvissa ja silmissä. Jos pystyisin, potkisin itseäni. Nastakengilläni. Kyllä niiiin huono omatunto on. Bad, bad mama.

Samalla reissulla sitten tsekattiin anaalit. se oli sen reissun positiivinen juttu. Olen jo aiemmin saanut ohjeet, miten ne voi itse tyhjentää. Olin sen tehnyt ja aikas hyvin siinä nyt sitten onnistunut. Toinen rauhanen oli ihan tyhjä ja toisessakin vain vähän nestettä. Kertasin lääkärin kanssa vielä systeemit ja sain kehut ymmärtämisestäni. Olin oppinut oikeat otteet. Että jos kiinnostaa asia, niin tässä tulee neuvot. Ihan lääkärin selityksen mukaan. Ei mrs Sössi Kaikki von Allways:in mukaan.

Syytä varata hanska (saa apteekista semmoisen ohuen, jolla säilyy tuntuma), liukuvoiteeksi vaikka vaseliini ja kipollinen rohkeutta. Nappaa kiinni tukeva ote hännästä ja katso, että koiruli seisoo kunnolla eikä lyyhi makuulle. Voi olla , että tarvitset siihen vähän apua. Työnnä etusormivaroen noin ensimmäisen sorminivelesi verran sisälle. Siinä noin klo 9 ja klo 3 kohdalla ( jos ajattelet sitä pepureikää kellotauluna) on kaksi pientä mollukkaa, yksi kumallakin puolella. Ne tuntuvat sellaisilta pulleilta viinirypäleiltä minusta silloin kun ovat täynnä. Sormi koukataan sinne taakse ja sieltä hellästi pumppaamalla tai ikäänkuin lypsämällä saat nesteen tulemaan ulos. Missään nimessä ei saa olla raju eikä kovakourainen. Jos  arkuutta tuntuu, on parasta viedä koira lääkäriin toimenpidettä varten, sillä silloin saattaa olla kyseessä jo tulehtunut rauhanen ja sitä ei passaa näillä tiedoilla ja taidoilla näpelöidä. Mutta ihan terveen rauhasen saa tyhjennettyä näillä konsteilla. Sitten vain pepun pesuun, kylppärin lattian pesuun ja tuuletusta sinne myös. Haju on aika tuju. Jos tämä selostus tuntui epäselvältä, saa kysyä lisää. Ja kaikkein parhaiten opitte sen kysymällä asiaa ja opastusta seuraavalla käynnillä . Siinä säästää myös melkoisen määrän euroja, kun opettelee sen itse. Ja lääkäripelkoista koiraa myös säästää siinä. Se on tietysti eri asia sitten, jos se oma murrukka ei kestä edes kynsien leikkuutakaan kotona. silloin on turha edes kotona yrittääkään tätä hommaa. Messinen on niin hoitomyönteinen otus, että tulee itse vapaaehtoisesti kylppäriin hoidettavaksi. Oikeastaan hän tulee sitä apua itse pyytämään jos anaalit vaivaa.

Nyt liukkailla keleillä olen myös tutustunut tuohon Messisen älykkyyden näköjään mittaamattomaan määrään. Ainakin minuun verrattuna. Kävimme lenkillä Tiukun ja Mesisen kanssa, isäntä paineli edessä Onnin kanssa. Oli todella liukasta ja varoin koko ajan askeliani. Tiuku yritti painella omaa vauhtiansa. siinä kohtaa sitten huomasin, kuinka Messinen välillä blokkasi Tiukun kulkemista ja pakotti Tiukua hidastamaan ja samalla vilkuili minuun päin. Ikäänkuin tarkkaili, että pääseekös toi mamma sieltä tulemaan. Tuli oikein pala kurkkuun ja piti ääneen kehua, että tosi hyvä tyttö olet Messinen. Kyllä äitee täältä tassuttaa, kunhan hitaasti mennään liukkaat kohdat niin hyvin menee, hieno tyttö. Olen niin ylpeä hänestä.

Onnille kävi huonommin. Vastaan käveli gorgityttö, jolla oli juoksut. Hellou beibi-valo syttyi Onnin päässä. Ja se oli päällä sitten koko illan. Yhtä mittaa olis pitänyt päästä pihalle katsomaan missä se likka piileksii. Huoh !! Ja eilen sitten piti palauttaa tää kierroksillä käyvä poitsu kotiin. Voi voi. No ehkä hajut häipyi siellä kotona ja muisto typykästä myös. toivoa sopii, sillä muuten on emännän hermot kireellä siellä. Semmosia ne on noi pojat.  Ihan sama mitä lajia ovat. :)

Eipä tänne sitten muuta tällä kertaa. Ai niin, luin yhdestä blogista jota seuraan, koirien värjäämisetä, koirien kynsien lakkaamisesta jne jne. Kyllä meni taas överiksi. Että ihmiset kehtaa tehdä koirillinsa mitä vaan ja se koiran oma syvin olemus unohtuu kaiken moisen krääsän alle. Ihminen toteuttaa villejä mielihalujansa välittämättä koiran hyvinvoinnista mitään. Suohon laulaisin moiset tyypit jos pystyisin. Kaikee se maa päällänsä kantaa.  en nyt viitsi enempää tähän postaukseen laittaa aiheesta, kun parempi taas mutustaa aihe ja kirjoittaa sitten pureskelun jälkeen.

Että palaillaan taasen.

Tulis taas jo kesä. Ja lämmin. Pääsis uimaanki !!