Eipä nuo kaikki ihmiset ymmärrä, kun sanoo että on ollut niin onnillinen yö. Sitä näkee jos vaikka minkälaista naamanväännettä siinä kohtaa. Ja pettyneitä ilmeitä, kun kerron Onnin olevan niin ihana parsonipoika. Ai jaaaaa, se on koira. No niin on, ja ihan ihana semmoinen. Ja hömelö sättääjä, kuten yks neiti meillä kotona. Siis se klooni eli Armi.

Jep, tuli vietettyä yö Onnin vahtina, kun emäntä oli yövuorossa tuossa tiistaina. Koko ilta meni Onnilta vahtimiseen. En voinut edes vessan ovea sulkea, vaikka moneen kertaan yritin vakuuttaa etten varmasti katoa. Onni oli perässäni kuin varjo. Näin pienemmässä huushollissa se on välillä aika ahtaan tuntuista, kun joku kävelee sentin päässä sinusta.

Nukkumaan käytiin sitten ihan vierekkäin. Onni oli varsinainen liimautuja. Poju ilmeisesti ajatteli, että jos hän  linttaa minut seinän ja itsensä väliin, en pääse pakoon ainakaan huomaamatta. Ja niin siinä sitten "nukuttiin" se lämpöpatteri kyljessä kiinni. Jos yöllä heitin peittoa vähän syrjään tai käänsin kylkeä, Onni oli salamana pystyssä "mihin sä meet"-ilme naamallaan. Ja taas rapsuteltiin ja halailtiin, pää tyynyyn olen ihan tässä. Ja sitten taas nukuttiin.

Aamulla sama homma, poju vahti kuin haukka. Varsinkin kun huomasi minun valmistautuvan töihin lähtöön. Yritin parhaani mukaan vakuuttaa Onnille etten lähde ennenkuin mami tulee. Onni epäili jokaista sanaani. Ja kulki perässä. Siinä sitten istuskeltiin pytylläkin tuijottamassa kahteen ruskeaan nappisilmään. Yritä siinä sitten jne jne......

No, mami tuli ja minä pääsin lähtemään. Haikein mielin. Kaipasin omia köllyköitäni ja Onni on niin ihku. En totisesti voisi kuvitella ettei Onni olisikaan laumamme jatkeena vaan jossain muualla. Ei käy !!! Ei edes se, että Onni olisi Pertti. Tai Mortti. Tai mikä vaan, sillä Onni on Onni ja meidän onni on se, että olemme Onnillisia. Perusteellisesti.

Saattaa tosin olla, että Onnin ylellinen elämä huushollin ainoana kinginä päättyy viikonlopun jälkeen. Tiuku palannee kotiin. Sori Onni, en tee sitä tahallani.

Saa nähdä muutenkin miten viikonloppu menee, sillä nyt olemme pakkotilanteessa. Minun on haettava Onni perjantaina töiden jälkeen meille. Isäntä on matkoilla, Onnia ei voi jättää yksin karjumaan. Tiuku ei varmaan ole enää ongelma, mutta Essiä on syytä vahtia. Essin juoksut kestää vielä varmaan viikon. Onneksi on yläkerta jonne Essin voi majoittaa, vaikka Tiukun kanssa. Portaiden alapäähän vain  kulkueste Onnille ja Kiekaleelle. Näin sitä sitten on kummallakin seuraa. Toivottavasti Onni vain ei mene ihan sekaisin. Onneksi Jonsku sentään on sitten siinä osan ajasta kuitenkin ettei ihan yksin tarvii vahtia. Pihalle on kuitenkin pakko pistää koirat pareittain ja sanomattakin on selvää keitä ne parit on.

Katsotaan miten selviän, kun pakko on selvitä. Palaillaan.