Kumpa tietäis sen. Yhtenä päivänä rätkii jotain valkoista töhnää taivaan täydeltä ja seuraavassa hetkessä onkin jop kaatosade. Liukasta on kuin en viitti sanoo missä. Koko ajan saa kulkee selkä jäykkänä siitä pelosta, että kaatuu. Minusta on siis tullut vanha.

   

"Kato Onni, siniset valot tuolla. Tarkottaako se joulua?"

 

Siniset valot ei oikein passaa minunkaan makuuni. Ovat jotenkin kylmän oloiset. Omassa omppupuussa on perinteiset kirkkaat valot ja minusta ne illanhämärässä ovat kauniimmat kuin siniset. Mutta makunsa kullakin.

Essillä on seesteinen vaihe menossa. Kutinoita ei ole kiusaksi asti. Muutaman kerran olen joutunut kortisonipurkilla käymään. Isäntä veteli nakkisämpylää hiukopalaksi ja sieltä tipahti nakinpala lattialle. Essi osoitti omaavansa formula ykköskuskin refleksit syöksyessään nakin perään ennenkuin ehdin edes kiljahtaa. Ja niin sitä sitten Essin herkkyyden tietäen mentiin kortisonipurkille. Ja saatiin torpattua reaktio. Eli jos on tarjolla ruokaa,kuoriutuu Essistä todellinen speedy. Harkitseva tarkkaileva neiti on tiessään.Joulu on tulossa enkä ole aikaan saanut juuri mitään. kortit on kirjoitettu ja laitettu punaisessa kuoressa postiin ja siinä se. Tytär toivoi torkkupeittoa ns. isoäidin ruuduista ja niitä olen nyt virkannut niin, että ranne ja peukku on kohta krampissa. En sitä valmiiksi saa, mutta voin antaa lahjakortin tietysti, että tulossa on. tiedä sitten vaan minä jouluna.

Joulua vietetään perheen kesken, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja viihdettä filmien muodossa. Ja siihen sekaan sitten kolme koiraa. Siitä se tulee se joulun tunne. Kaikki vinkit vastaanotetaan, jolla voidaan estää Onnia pissimästä kuuseen. Poju on varmaan haltioissaan, että puu on tuotu ihan sisälle asti häntä varten. Tiuku saattaa pölliä jonkun koristeen ja Essi tyytyy katsomaan kauempaa "kaatuu...ei kaadu....kaatuu". Ja mikäs joulu se on jollei kuusi kerran kaadu. Toivottavasti eivät vaan maksa taas maltaita. sillä muuten on sitten kaivettava se tekoversio esiin tuolta varastosta. en kertakaikkiaan suostu mitään järjettömiä maksamaan kuusesta.

Naapurin setäkin on kotosalla. Vai olikos toi se tonttu, josta äitee puhuu??

 

Messinen on kiltti kuin mikä. Virkkaaminen on se, jota Messinen ei pysty ymmärtämään. Joka kerta kun kaivan käsityöni esiin hän käy tarkistamassa kassin, että mitäs siellä on ja kuinka paljon lankaa siellä tällä kertaa on. Pää kallellaan katsoo virkkaamista  ja tuntuu toteavan, että hullujen hommaa moinen.

Äitini oli oikea käsityöihminen. Häneltä onnistui kaikki virkkaamisesta kuotimiseen ja ompelemiseen. Kaikki kaunista ja hienosti tehtynä. Oli järkyttävää katsoa kuinka sairaus vei häneltä kaiken kyvyn toimia. Äidiltä ryöstettiin jotain joka oli hänen ominta itseään. Kaikki ne hyvät asiat joita hän harrasti, katosivat tuohon Alzheimerin viidakkoon. Surullista, vieläkin vaikka siitä on jo niin kauan. Ja äitikin on ollut fyysisestikin poissa jo kauan. Onkohan se joulu, joka nämäkin muistot esille herkistää. hyvää joulua äiti ja isä, sinne jonnekin.

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Virkkuu odottaa.

Ja se joulu. Palaillaan.