Täällä sitä taas vaelletaan kadun varjoisemmalla puolella. Eivät Johanna ja koirulit vieläkään pääse omaan kotiinsa omiin oloihinsa sitä normaalia arkea viettämään. Johanna on varmaan jo ihan uupunut tilanteeseen. Tiuku sairastaa.

Juuri kun luulimme olevamme voiton puolella, tuli sitten se takapakki. Lauantaina istuttiin tuntitolkulla eläinlääkärissä ja silti tulos oli; diagnoosi avoin. Tiuku tärisee , välillä aika paljonkin  ja hoippuu vähän kuin olisi "pienessä sievässä", eikä syytä tiedetä varmasti. Mitään vikaa ei labra-arvoissa ole, pikkuisen oli kuivahtanut taas kunnei juo, mutta muuten arvot ok. Kaikki mitä lääkäri sanoi, ei kuulostanut hyvältä. Nyt Tiukua hoidetaan aika tömäkällä antibiootilla, koska epäily on keskushermoston tulehdus. Toinen vaihtoehto on White dog shaker syndrome eli sheikkaaja, jota myös jonkinlaiseksi terrieritärinäksi sanotaan. Mitä enemmän luimme netistä tästä sairaudesta, sitä enemmän meistä tuntui, että Tiuku sairastaa sitä. Se on hoidettavissa  oleva sairaus, kortisonia ja rauhoittavaa eli prednisolonia ja diapamia. Tällä lääkityksellä se voi mennä ohi kolmessa kuukaudessa tai aiemminkin tai sitten koira joutuu jonkinlaisella lääkityksellä olemaan koko ikänsä.

Tiuku syö, leikkii ja käy lenkillä. Mutta ihan sama oma itsensä hän ei ole. Me toivomme jo ratkaisua tähän, on niin kurjaa katsella sitä tärinää ja hoippumista vaikkei hän siitä niin näytä kärsivän. Kipuja siis ei ole. Mutta kyllä sen huomaa, että tärinä tekee Tiukun vähän epävarmaksi. Essi oli niin liikkis. Onni yritti käydä Tiukun kanssa nahimaan oikein kunnolla. Tiuku oli vähän epävarman näköinen ja vähän väisti, silloin Essi tunki itsensä siihen väliin ja rupesi näykkimään Onnia niin, että sai pojun peräänsä pois Tiukun luota. Ja tämä toistui monta kertaa, Essi meni aina Tiukun ja Onnin väliin. Suojasi siskoaan ja se oli minusta niin liikuttavaa. Ja ajattelin samalla, kuinka fiksu likka minulla onkaan. Menköön suolle se typerys, joka sanoo ettei koirat osaa ajatella mitään itsekseen, tottelevat vain käskyjä. Kun näitä mukeloita on tässä seurannut, tiedän aivan satavarmasti, että näissä kolmessa päässä..........tai ainakin tytöissä on ajatusmaailmaa valtaisasti. No, onhan sitä Onnissakin. Onni on vaan vielä niin hömelö kakara. Mököttää välillä sohvalla, että miks mulle koko ajan huudetaan. Ei voi pieni parsonipoika tietää kaikkee. Eikä voikkaan, Onni kulta. Onnia rakastetaan täysillä ja sekin tiedetään, että kun hän tuosta kasvaa, on hän tosi komea ja fiksu poika. Vaan  silti olen kyllä hiukan, ainakin vielä, sitä mieltä ettei hän fiksuudessa tule tytöille pärjäämään. Essi ja Tiuku ovat upeita tyttöjä, joilla on hermot ja pää kohdallaan.

Kun nyt saataisiin tuo Tiuku vain kuntoon, olisi kaikki muukin hyvin. Tämä hermojännitys syö kaikkia. Kun olimme lääkärissä Tiukun kanssa , isäntä odotteli kotona Essin ja Onnin kanssa ja oli aivan hermoraunio. Sari on pohtinut päänsä puhki, mikä Tiukua voisi vaivata. Tätä shaker-syndroomaa kun ei tiettävästi ole parsoneilla tavattu, se on pikemminkin esim. westien vaiva. Mutta ainahan joku on ensimmäinen. Tämä syndrooma on autoimmuunisairaus, tulehdus ilmeisesti jollaina tavalla koskapa siihen kortisonia käytetään. Siitä ei ole mitään tietoa onko se perinnöllinen tai mistä se tulee, siksi näöitä sairastuneita koiria ei tule käyttää jalostukseen vaikka ne paranisivatkin täysin. Jos diagnoosi siihen kääntyy, ei Tiuku koskaan saa tiukusia ja se on surullista. Tiukulla on napakka luonne ja on tosi oppivainen, sipsakka ja kaunis neitonen. On sääli ettei niitä sitten voi periyttää eteenpäin. Meidän läskipeppu on sitten taas sen purentavian takia pois jalostuksesta ja sekin harmittaa, koska Essi on kuin Donna, monella tapaa. Ulkonäöllisesti ja luonteeltaankin. Nekin ominaisuudet jää käyttämättä, sillä purenta tuskin korjautuu tasapurennaksikaan vaikka onkin parantunut aika lailla. Ja ne allergiat on sitten se toinen syy olla saattamatta Essiä äiteliiniksi.

Nyt olemme kuin tiheässä metsässä tarpomassa sinne tänne. Etsimme polkua. Toivottavasti sen löydämme ja pääsemme takaisin valoon.

Palaillaan kun saamme jotain tietoa enemmän.