Rämmin tässä suossa päivä kerrallaan. Aamuisin herään Messinen kainalossani autuaana tuhisten. Ja kun äippä on saanut silmät auki, mosahtaa keskelle naamaa märkä suukko. Kun pääsen alakertaan ja saan aamun alkuun, pitkästä aikaa Messinenkin kipittää sinne huikkaamaan huomenet ja käy takapihalla pisulla. Ja kipittää sen jälkeen vielä vähäksi aikaa pötköttämään. Armi käy mielessäni aamun aikaan monta kertaa. Ikävä on niin kova, että tunnen nenässäni Armin tuoksun ja kuulen nuo keveät askeleet ja sen äänekkään haukotuksen. Häipyyköhän tämä möykky rinnastani koskaan? Vaikka kaikki seikat puoltavat sen olleen oikean ratkaisun kaikkien kannalta, olen murheellinen, niin kovin kovin murheellinen.

Messinen on palautunut omaksi itsekseen. On iloinen ja rakastava, leikkii ja on valmis aivan kaikkeen toimintaan. Ruokakupillakin ollaan taas ihmisiksi. Messinen istahtaa käskemättä ja odottelee rauhassa kunnes sanon ; ole hyvä. Ja ruoka syödään rauhassa makustellen.

Messisen kanssa jouduttiin silti käymään nyt lääkärissä. Tiedä sitten onko syy yleistilan, eli siinä, että hänellä on useita allergioita (muitakin kuin ruoka) vai stressin aiheuttamia juttuja. Luultavasti kumpikin asia vaikutti siihen, että silmät rapsuteltiin punaisiksi. Luomet menivät punertaviksi, silmät vetistivät ja Messinen rapsutteli itseään sieltä täältä. Nyt sitten lääkäri vihelsi pelin poikki ja oli sitä mieltä, että aloitetaan Atopic.vet -lääkitys rauhoittamaan kutinatilanne. Ja tätä lääkitystä jatketaan kenties koko elämä. Silmät saivat tipat, kun tilanne niissä oli senverran paha. Perjantaina on tarkoitus lääkitys aloittaa ja toivotaan että se sopii. Lääke ei ole kortisoni eikä sisällä steroideja, mikä on hyvä asia.

Diagnoosi oli atooppinen dermatiitti. Mukaani sain tietolehtisen, jossa sairaudesta kerrottiin ja kyllähän ne oireet Messiseen sopii. Ainakin kokeilemme lääkettä, jos se muuttaa tilanteen ja parantaa Messisen kropan, on kaikki hyvin. Ja kun pääsen sisään kunnolla ruokinnan saloihin ja pääsemme tavalliseen päivärytmiin, että kaikki stressitekijät poistuvat, voi olla että tilanne rauhoittuu niin ettei lääkitystä dermatiittiin enää tarvita. Olen itse atoopikko lukuisine allergioineni, joten tiedän kyllä miten sairaus toimii ihmisellä. Joten uskon Messisenkin pääsevän vielä selville vesille.

      "Dörr.....demr.....mikä se nyt olikaan tää krupsutustauti??? Mut olenhan mä nätti äiti, enks olekin??"

Kyllä sinä olet, Messinen. Sinä olet todella kaunis, kuin pieni veistos Afroditesta. Tai kuin Kleopatra tai Nefertiti. Oma kultani. Tänään aukaistaan temppukirja ja opetellaankin jokin ihan uusi temppu. Sehän sinulta käy käden käänteessä, tuo temppujen oppiminen. Minulle se on rankempaa, kun yritän keksiä pulmia ratkaistavaksesi ja sinä ratkot ne aina niin äkkiä.

Sellainen sinä olet, Messinen, elämäni suuri rakkaus. Yhdistelmä kaunotarta, pikku Myytä, Ronja ryövärintytärtä, Katherine Hepburnia, Ritva Valkamaa ja Albert Einsteinia sekoitettuna parsonin nahkoihin. Melkoinen pakkaus .

Palaillaan kun jaksellaan.