Olen saanut blogitunnustuksen Annamarilta, joka pitää mainiota blogia koiristaan ja arkielämästään. Kiitos sinulle tästä huomionosoituksesta,olen ihan hämilläni.

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

 3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle

                                             4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kohtaan kaksi en taida saada noin montaa bloggaajaa, koska luen kyllä paljon blogeja, mutta vain muutamia vakituisesti. Blogin "Kaikki elämäni koirat haluan mainita tässä listassa,vaikka sain tunnustuksen sieltä. siispä;

 -"Kaikki elämäni koirat", blogi jonka nimikin jo herättää suuria tunteita. Ja se ruokaperjantai, sen vuoksi on hampaani olleet jo useammassa käsivarressa kiinni, kun on tullut sitä luettua nälkäisenä töissä.  Mukavan huumoripitoisesti kirjoitettua luettavaa. Elämänmakuinen ja persoonallinen.

-" Vinkeä väkkyrä"-blogia kirjoittaa nyttemmin kahden lapsen leijonaäiti. Nainen jonka tekstiä, huumoria ja energiaa ihailen ihan läkähdyksiin asti. Pienen aurinkoisen Down-pojan upea äiti,joka osaa antaa ajattelemisen aiheita ja tuulettaa luutuneita käsityksiä monesta asiasta.Herättää tunteitä, joitakin ärsyttääkin suorasanaisuus välillä, minua ei. Olen lukenut tätä blogia pitkään. vaikka en olekaan häntä henkilökohtaisesti koskaan tavannut, hän liittyy aika läheisesti omaan elämääni, meillä on yhteisiä ystäviä. Pidän hänestä ihmisenä paljon, rohkea nainen ja persoonallinen nainen jonka kaltaisia täällä juuri tarvitaan. Upeasti kirjoitettu blogi.

-Kleni, Aino ja Tilly"- blogi kertoo oikean koiraperheen elämästä, jossa harrastetaan koirien kanssa muutakin kuin yhteiseloa. Blogin nimestä puuttuu vielä nuorimman koiruuden nimi, mutta se on ymmärrettävää sillä Ukko on vielä niin pieni, että lienee vasta ukkonen. Kleni on esiintynyt tv-sarjassa Lehmän vuosi. Ja kaikki nämä upeat koirat näkyvät agilityradoilla, jossa käyvät napsimassa pokaalin toisensa jälkeen. Tiina on karvakuonojensa äiteenä oikea taituri, joka on saanut nämä karvakuonolaiset jopa siivoamaan lelutkin lattialta illan päätteeksi. Ei kai tarvitse mainita, että koirat ovat parsoneita? arvasin että arvasitte. Tässä blogissa on muuten kauneimmat kuvat, joita olen ikänä nähnyt. Näin kauniita kuvia karvatassuista saa aikaan vain taituri, jolla on myös suuri rakkaus koiriin. Tämän blogin kuvia katsellessa sydän tulee kauneudesta täyteen. Siitä suuri kiitos Tiinuskalle.

- "Vilinää"-blogi olikin myös Annamarin listassa, mutta koska luen sitä päivittäin ja taidamme olla HooPeen kanssa toistemme vertaistuet allergiarintamalla, on se laiteetava tähänkin listaan. Tietopankki ja oivaa pohdiskelua elämästä allergisen koiran kanssa. Vaikka nyt testien mukaan  Vili ei sitä olisikaan. No, niin tai näin, olemme yhdessä tulleet jo kotvan matkaa ja toivon (siis minun ainakin) mukaan jatkamme nenät kirjoissa ja toistemme blogeissa hamaan hämäryyteen asti.

- Totin elämää"-blogia kirjoittaa nuori koiransa kanssa montaa asiaa harrastava tyttö. Mukava blogi harrastuksista koiran kanssa. Ihania kuvia komeasta Totti-pojasta. Blogi saattaa nykyisin päivittyä hitaammin, kun lukio vaatii aika ison osan Jutan ajasta ja sitä toista puoliskoa hän ei tietenkään hukkaa vaan viettää sen Tottinsa kanssa.

- "Nemon ja Lunan seikkailut" on blogi, jossa käyn vilkuilemassa aina välillä sekä parsonien elämää että käsitöitä. Sain blogissa järjestetyssä arvonnassa kauniin sinisen pannan hiuksiin, vaan se häipyi ns. parempiin suihin systerin päähän.

- "Eihän enää koskaan tarvitse syödä teollista ruokaa"-blogi on oikea varsinainen tietopankki. Se on täynnä tietoa, vinkkejä ja jopa reseptejä allergisen koiran ruokintaan ja sille, joka ei halua teollista moskaa koiralleen syöttää. Tämä blogi on tutustumisen arvoinen. arvostan sen tosi korkealle. siitä on ollut minulle aivan valtavasti hyötyä allergisen koirani hoidossa.

- Kaikki ne blogit joissa satunnaisesti käyn, kun joku kommentti tai juttu herättää huomioni. Useimmiten juuri kommenttien puolelta osuu ihaniin ja mielenkiintoisiin blogeihin. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se osaamisen taito joka Suomesta löytyy. Se on valtaisaa ja upeaa.

Ja sitten, ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

1. Olen kasvisyöjä, sellainen mursunmallinen. Ilman viiksiä. Yhtä muodokas punapää....ei niin paksulla tukalla siunattu enää. Vaihdevuosiperk.....ai niin tämä on perheohjelma. Rakastan myös luontoa,josta syystä eettinen valintani on ollut olla syömättä lihaa. Meidän perheessä isäntä vääntelee ne pihvit ja hyvältä kuulemma maistuu. Vaikeaa uskoa moista koskapa ne hukutetaan kastikkeisiin, joissa kuulemma myös on hyvä maku. Mutta meillä on siis tasapaino, lihansyöjä ja kasvissyöjä. Kun tyttäreni vierailee, tilanne muuttuu kasvisyöjien hyväksi 2-1.

2. Harrastan kirjoittamista, maalaamista ja piirtämistä, käsitöitä jos energiaa riittää. Ja kirjat ovat myös ystäviäni. Paolo Coelhon kirjat ovat alkaneet täyttää hyllyriviä. Isälläni oli tarve opettaa työkalujen käyttöä ainoalle tyttärelleen, sillä veljeni eivät isän puuhista olleet kiinnostuneita. Olin varmaan neljän tai viiden, kun pyysin puukkoa joululahjaksi. En ymmärrä mitä kuvittelivat minun sillä tekevän, sillä en sitä saanut. Siitä traumasta olen itseni parantanut hankkimalla niitä sitten itse. ei tällä silti mitään seinällistä puukkoja ole, vaikka olenkin pohojalaasen kanssa naimisissa.

3. Mää ole herkkä ihmine, jota sit voi siapata toi turkulaiste mollaamine. Olem mää muualki asunu, mut uskoka pois, ei ol ilma samallaist missä muual. Henki rupes kulkema taas pualet helpommi ku pääsi takas. Mää oli siäl pohojammaal  ja seki murre täytys opetella. Eihä ne pöljät siäl ymmärtäny mittä mitä sanos vaik mää kaik sanosi hittaast ja koval äänel. tuijottiva vaa suu auki niinko hauki kuival maal.

4. Olen koko elämäni rakastanut noita karvatassuja. kotiin raahasin kirjastosta varmaan kaikkiaan satakiloa pyörän tarakalla erilaisia kirjoja koirista ennekuin isä taipui. ja yhtenä kesäisenä iltana sitten kotiin saapui mustanharmaankirjava karkeakarvainen saksanseisoja Begi. Olin kymmenen ja onnesta sekaisin. Ikimuistoinen Begi, joka potki minut useamman kerran laverilta lattialle oikaisemalla koipensa suoriksi selkäni takana. Ulvoi uniansa korvaani keskellä yötä. Voin vakuuttaa, että vereni virtaa vilkkaasti ja olen tottunut säpsähtelemään. Vieläkin. Mäyräkoira Rape saapui sitten ihan ensimmäiseen omaan kotiini ja jäi sinne yli neljäksitoista vuodeksi. Olen vieläkin niin hullaantunut mäykkyihin ettei niistä juuri yksikään pääse ohi  eteikö niitä rapsutella ja lässytetä oikein olan takaa. Ja sitten nämä parsonrusselit, ne ovat luku sinänsä. Niistä voi lukea tästä blogista, sillä tämä tila ei siihen riitä, mitä haluaisin niistä perkeleistä sanoa. Mokomat sydämenvarkaat ja vintiöt.

5. Olen Reiki-hoitaja. Nii just, se sellainen vaihtoehtohörhöhoitaja. No, minulla on avara mieli, suon siis kaikille omat mietteensä tästä asiasta. Sen vain haluan sanoa, että minua skeptisempää elliä ette löydä, joka olin kun ensi kertaa reikihoitoon menin. Olin valmistautunut kokoamaan itseni ja hillitsemään kaikki mahdolliset kommentit, sillä hoidon antoi systerini lahjaksi minulle. Se mitä sen hoidon aikana koin muutti mieleni kokonaan. Ja niinpä sitten huomasin liukuvani tuohon kiehtovaan maailmaan kiihtyvällä vauhdilla. Halusin opetella ja tulla reikihoitajaksi. Enkä ole sitä katunut hetkeäkään, mille henkiselle tielle se minut vei. Toimin reikin kanssa joka arkipäivä, käytän sitä hyödykseni erilaisissa asioissa. Varsinainen työni on kuitenkin teknisen alan työ, en toimi reikihoitaja kuin silloin kun ystävät sitä pyytävät minulta. Juu, saa sanoo, en loukkaannu olleskaan. Hörheliini mikä hörheliini ja oikeen todistuksen kanssa.

6. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta. Siinä kohtaa nousee nää harvat haivenet kuin sähköiskun saaneena kohti kattoa ja veri alkaa suonissa kiehua. Olen siis kuin ärhäkkä terrieri, jos kohtaan vääryyttä kohdistuipa se sitten minuun tai lähimmäiseen. Zing ja leijonankynteni ovat esillä vakmiina taistoon. Murrghh !!

7. Simppeli on kaunista, puhtaat värit ja Helene Schjerfbeckin värit ovat kaunista. En tykkää mistään kruusatusta hörhelöpörhelöstä. Kaikenlaiset liehukkeet ovat minulle kauhistus. Riemunkirjava ei ole mitään riemua minun silmilleni. Helene Schjerfbeck on muutenkin suuri idolini. Se nainen oli niin omaperäinen maalari, oman tyylinsä säilyttäen ja se värien maailma. Jaksaisin katsella hänen taulujaan loputtomiin. Kuinka voikaan muutamalla siveltimen vedolla kertoa niin paljon.

8. Olen ollut runolausunta-kilpailuissa. Kouluaikana niitä järjestettiin ja teatterista kun tykkään jotenkin vaan ajauduin niihin. Kerran tulin toiseksi ja pari kertaa kolmanneksi. Tykkään Eeva-liisa Mannerin runoista, Tommy Tabermanista, Edith Södergran on suuri suosikkini. Ja onhan niitä monia muitakin. Runot antavat voimaa samalla tavalla kuin klassinen musiikki, se nostaa ylös korkeuksiin. Muistakaapas vain filmiä Philadelphia, jossa soi Maria Callasin upea aaria "La mamma morta". Kuuntelen kyllä yhtä sujuvasti ja yhtä suurella rakkaudella niin rockia,jatsia kuin bluesiakin, iskelmämusiikkia jne. Olen siis moni- mutten kaikkiruokainen.

Kaikkein kaameimmat jutut jätän kertoilematta, jotta edes joku uskaltaa vierailla blogissa. no höpö höpö, olen ihan tavis. Jos kadulla vastaan tulisin sinua, ajattelisit heti, että tavishan se tuossa tallustaa. Turkulainen tavis, jos sellaista on. Ollaanhan me turkulaiset syntymästämme jo vähän omituisia, ainakin muitten mielestä.  Niinkun nyt esimerkiksi tamperelaisten.

Mutta ne tamperelaiset......ne onkin sitten nääs ihan oma lukunsa. Niitä käy kerran vuodessa jotain opiskelijoita hyppimässä tasajalkaa kauppatorilla, jotta Turku vajoais mereen. Älkää vaan kertoko niille, että täällä on paalutettu rakennuksia  enemmän kuin Venetsiassa, nii ettei se tori mihinkään vajoa. Korkeintaan siinä saattaa joku tamperelainen kompastua siihen mukulakivetykseen ja raapia nenänsä.

Mutta tämmöstä sain aikaiseksi näin iltahämärissä kun järki, se vähäinen, juoksee suonissa jo pikkusen klimpeissä.

Palaillaan sitten taas oikein blogin pariin seuraavalla postauksella. Messinen tuli kysymään äiteetä pötköttämään, kun pitäs kuulemma kainaloon päästä.