Sitä ollaan joo. Uusi kamera tuli. Tosi hieno ja ihmeellisyyksiä siinä riittää paksun oppaan verran. Olen oppinut laittamaan sen päälle, painamaan nappulaa ja that´s it. Sitä on jo melkein epätoivoinen kohta, oppiiko moisesta hienoudesta mitään. En ole saanut edes ohjelmaa kuvien siirtämiseen ajettua koneelle, kun olen huuli pyöreänä ihmetellyt kameraa. Että voi olla uusien kuvien tuominen tähän blogiin vielä piiiiiiiitkän tovin päässä.

Joulu on tulossa ja mitään en oo saanut aikaiseksi. Joten päätinkin vetää joulun matalallla profiililla ja kevyesti. Tähän joku sanoisi, että minähän ilmoitin koko joulun peruutetuksi. No joo joo, niin tein. Mutta se johtuikin siitä valtaisasta pelosta ja surusta, että joku olisi jo silloin siellä Helssinkissä katoamassa massaan. Mitä siin sit voi turkulaine tehrä, ei mittä ko se on melkken halpaantunu. Kyl nim pal rintta rassa. Kaikki paikkoihi sitä täytty kakaritte lähte. 

Koirat ovat sairastelleet vuoroperään. Tiuku selvisi alle vuorokauden siitä ripulistaan ja nyt sitten sairastaa Onni. Luojan kiitos nyt ovat Essi ja Armi olleet kunnossa, mitä nyt pientä allergiapunoitusta Essillä oli. Olen muuttanut Essin ja Armin ruokavaliota nyt pikkuhiljaa luonnonmukaisempaan suuntaan.   Lisää ruokaan nyt tomaattia ja seuraavaksi listalle tulee kesäkurpitsa raasteena. Jos sitten alkaisi myös tuo sairastelu loppua. Löysin pienen oppaan, jossa on neuvottu oikein luettelona kasviksia joita voi raastaa jne. Kananmunaa olen myös laittanut ja kalaa (keitettynä). Kalaa en oikein vielä uskalla raakana syöttää loisten takia, voi olla etten ikinä anna sitä muuta kuin keitettynä. Puuroon olen myös lisännyt nyt tattarin. Hyvin maistuu kummallekin likalle. Kohta siirryn myös Armin kanssa kahteen ruokakertaan ja illalla saavat sitten kumpikin vaikka näkkärinpalan ja piimää. Jos tuo meidän läskipeppukin siitä sitten saisi taas linjojaan takaisin. Ihana Essi ! Essi on kuin unelma ja nyt riiviö-Armin rinnalla se vielä korostuu. Essi on niin kiltti ja fiksu. On tainnut saada Donnalta muutakin geenejä kuin vain tuon kauneutensa. Ja että sitä kauneutta on riittänyt vielä Armiinkin. Fiksuudesta en tiedä vielä, tuntuu olevan vähän hakusessa, se aivotoiminta.

Armi on kotiutunut aivan täysin, solahtanut perheeseen kuin olisi ikänsä meillä ollut. Aamuisin minut herätellään suukoilla heti kun kello soi. Sitten kipitetään alakertaan ja takapihalle aamupuuhiin. Essi vetää lonkkaa punkassa eikä todellakaan tule alas ennenkuin raksupurkin kansi kolahtaa. Silloin hän onkin suurinpiirtein nanosekunnissa alhaalla. Armi myös muiden lailla rakastaa portaita. Ja oppi myös kurkkimaan portaiden välistä. Ja ihan höppänä kun on, rupesi tunkemaan sieltä itseään myös läpi. Kauhukuvat silmissäni olivat suurinpiirtein luokkaa Armi pannukakkuna lattialla, sillä pudotus on kuitenkin melkoinen. Tässä kohtaa voinette sitten hillitä itseänne naurusta ja muusta, sillä myönnän oitis olevani sekä leijona- että kanaemo. Portaisiin ilmestyi eilen illalla sitten verkot askelmien taustalle ylhäältä melkein alas asti. Lopetin siihen rintani korkeudelle, sillä portaat kaartavat siinä kohtaa enkä usko, että siitä ainakaan enää loukkaa, jos mieleen tulee tulla sieltä läpi. Siinä olikin sitten Armilla ihmettelemistä. Essi katseli mietteliäänä sohvalta. Verkot poistuvat kunhan Armi kasvaa ja viisastuu. Ainoa harmi on, että kun ennen on voinut suukotella portailla makoilevaa Messistä askelman välistä, niin se ei enää onnistu. Nyyh ! Armi on myös käynyt jo kuikkimassa sohvatuolilla ikkunasta ulos. Ja haukku ja murisee ikkunasta heijastuvaa peilikuvaa, olipa se sitten kuka meistä tahansa.

Nyt täytyy toivoa kaikin voimin, että koirat eivät enää sairastaisi. Käy taloudenkin päälle vaikka se on vähin murheista. Koirat hoidetaan, se on päivänselvä juttu  tottakai. Ei kai sitä nyt kukaan lapsiaan hoidotta jätä.........paitsi joku pökö. En voisi itseni kanssa elää, jos toimisin niin. 

Joulu tulee ja lähestyy tuo kuusipuu, jota Onni ei toivottavasti ymmärrä kusipuuksi. Onni kun on Armin lailla vasta eskarilainen. Yhden kirjaimen virhe on helppo tehdä. Koristeista puhumattakaan. Voin kyllä hyvin kuvitella kuusen hyrränä, kun koristenauhasta nappaa kiinni riehaantunut rapsoni. Ja varsinkin team Onni & Armi. Siinä sopii taas Messisen silmitellä, että kaatuuu......eei kaadu......ei kun kaatuuuu......mä meen yläkertaan !

 Toivottavasti Onni ei uhoa pukin poroille !!!!!.

Palaillaan