Voihan persujen kevätkarkelo ! Että nyt sitten iski tassutulehdus. Oikean takajalan yksi varvas on turvonnut ja varvasväli punoittaa. Kun huomasin sen sunnuntai-iltana olisin voinut juosta päin seinää. Kiireesti kävin läpi kynnet siinä jalassa ja helpotti ihan pikkuisen, kun huomasin ettei kynsivaivasta sentään ollut kyse. Vaan ei tuo tassutulehduskaan mikään jees-juttu ole. Se voi olla tosi kiusallinen vaiva, jos sitä ei saa selätettyä ihan heti.

Onneksi päästiin lääkäriin heti  eilen ja saimme antibiootin aloitettua nopeasti. Tassua pestään ja suihkutetaan, puhdistellaan Betadinella (1 osa Betadinea + 10 osaa vettä) sekä voidellaan Bebanthenilla. Jos näyttää siltä, että kuivaamisesta huolimatta pysyy liian kosteana, täytyy ottaa mukaan myös Bacibact- haavapulveri joka kuivattaa hyvin ja desinfioi.

Aamulla suihkaisin siihen haavasuihketta nimeltään Cothivet, joka haisee kyllä Raidin, Mennen-partaveden ja mentholin  sekä yrttien ällöttävältä sekoitukselta. sain Essiltä sellaisen mulkaisin, jonka viesti oli suurinpiirtein "yritä toisenkin kerran niin syötän ton pullon sulle".  Hän oli niin loukkaantunut moisesta hajusta, että paineli peppu keikkuen yläkertaan tuhinan säestämänä. Ja tuli sitten vähän ajan päästä ilmoittamaan, että moinen kohtelu vaatii kyllä pienen palasen hyvittely-kalkkunaa, koska muuten ei anteeksiantoa tule. No olihan se annettava. tosin kaikille kolmelle. Onni varsinkin on niin perso kaikelle , että poikaa oikein vikisyttää herkun odottelu.

Huomen aamulla on sitten sama edessä, sillä suihkeen tarkoitus on estää tassun lutkuttaminen sillä aikaa , kun äiree on poissa valvomasta. Kyllä saattaa harmittaa. Samalla lääkärireissulla katsottiin sitten myös suupielet ja nenänseutu. Essi on hangannut nenäänsä mattoon ja hiertänyt sitten nenän viereen myös pienen nirhauman. Eli nyt joudutaan heinäkuun ajaksi palaamaan osittaiseen kortisonin käyttöön. Heinät ovat keikauttaneet sietokyvyn ylitse eikä antihistamiinit tässä vaiheessa vielä sitten pidä allergiaa kurissa. Ehkä ensi kesänä sitten. Ja nytkin elkokuun tullessa, kun suurin osa heinistä on jo kukkinut ja pölynsä pölytellyt, saa kortisoni taas jäädä satunnaiseksi avuksi. Ja nytkin annan sitä vain sirppusen silloin tällöin antihistamiinin tueksi.

Päivärutiini kasvoi sitten taas tassupesulla ja rasvaamisella lenkkien jälkeen. Se alkoi eilen ja ulottui myös Onniin ja Tiukuun, jotka olivat melkoisen hämillään siitä prosessista. Mutta saavat nyt sitten ainakin meillä tottua siihen. Pesu vielä meni, mutta tämän aamuinen rasvan sipaisu anturoihin olikin sitten jo pelottavaa. Silmät suurina eivät osanneet edes pistää vastaan. Ja Essi oli tietenkin epäluuloinen taas, koskapa sipaisin rasvat tassuun sen suihkeen jälkeen.

Jep, meillä nyt sitten pyyhitään ja pestään , rasvataan ja hangataan hampaat koirien suuveden kanssa. Imuroidaan, pyyhitään pölyjä, mopataan lattioita kostealla. Tää käy kropalle vaan onhan siitä se hyöty, että kaiken sen touhuumisen keskellä ei ehdi syödä eikä varsinkaan napostella. Että ihan laihdutuskuurista käy.

Allergisen koiran elämää eletään täysillä ja yritetään päästä tilanteen herraksi. Oma silmätarkastus kertoi repeämän verkkokalvolla arpeutuneen hyvin laseroinnin jälkeen, että eipä hätää nyt sen enempää siellä. Lomaa odottelen kuin kuuta nousevaa.

Eipä tässä kiireen keskellä nyt enempää. Palaillaan, kun olemme paremmin päässeet taas tilanteen herraksi. Vinkkejä vastaanotetaan niin hoito- kuin ruokarintamalla, kunhan se on luonnonmukaisempaan suuntaan oleva vinkki. Teollisella ruualla en Essiä ruoki milloinkaan. En muuten enkä allergioidenkaan vuoksi. Täytyy olla hanskassa mitä ruoka sisältää.

Jos jotain vinkkejä on tassutulehduksen selättämiseen, kerro ihmeessä.

Palaillaan.

Ajatella, että joskus oon ollu näinkin pikkuinen. Mutta silloinkin jo tosi söpö sanoo äiree.