Gastriitin perkules asustaa nyt Tiukun mahassa. Tiuku vietti koko päivän tiputuksessa ja kokeissa. Otettiin verinäytteitä, kuvattiin ja ultrattiin. Verikokeet näyttivät kaikki normaaliarvoja paitsi tuo hematokriitti, joka tarkoittaa kuivumista. Eikä se ole mikään ihme, kun ajattelee kuinka paljon tyty on puklannut eikä nestettä saatu pysymään sisällä juuri mitään.

Epäilty kohtutulehdus jäi epäilyksi sillä nyt ei nesteitä näkynyt muuta kuin suolistossa ja lääkäri arveli itse, että kohdunsarvissa näkynyt neste on saattanut kuitenkin olla suolistossa olevaa. Antibioottikuuri siis jatkuu varmuuden vuoksi. Pahoinvointilääkkeet vaihdettiin ja happosalpaajaa eli Antepsiniä jatketaan. Muuten asiaa yritetään tasapainottaa ja parantaa ruokavaliolla. Tiukua odottaa siis seuraavien päivien kuluessa riisi ja riisin keitinliemi. Ja sitten pikkuhiljaa raejuusto ja sitä myöten kun ne pysyvät sisällä, lisäillään normaalia ruokaa sekaan kunnes päästään kokonaan omaan ruokaan.

Vieläkin saa siis pitää peukkuja pystyssä ja lähetellä niitä positiivisia ajatuksia jotta neiti paranee. Sillä jos tämä systeemi ei auta, on edessä todennäköisesti leikkaus, jolla katsotaan sitten kunnolla löytyykö jokin syy tähän kaikkeen.

Vaikka olen tosi kiitollinen, että meillä on hyvää tasoa oleva eläinlääkäriverkosto, en voi olla siunailematta niitä hintoja. Kolmisensataa euroa tipahti tähän käyntiin ja edelliseen 137 egee. Eikä mistään korvauksia. Tulee vaan mieleen, että koska joudumme maksamaan koiraveroa, eikö näistä maksuista voisi korvata edes jotain. Kun vakuutustakaan ei ole. Ei  Johanna ehtinyt sellaista Tiukulle ottaa, Essi ei sellaista enää saa kun on sairastanut aivan liikaa. Allerginen koira, kuten Essi, ei millekään vakuutusyhtiölle käy ainakaan ilman isoja rajoituksia. Ja se merkitsee meille, että isoja vakuutusmaksuja on turha maksaa kun mitään juurikaan ei korvata.

Miettisipä yhteiskunnan johtoporras joskus, kuinka terapeuttisia koirat ovat ihmisille. Kuinka moni meistä pysyy työelämän kiihtyvässä vauhdissa mukana siksi, että kotona on se pieni (tai suuri) nelijalkainen , joka on aina iloinen nähdessään sinun palaavan kotiin. Ja vie meidät pakosta ulos lenkille ja harrastuksien pariin.Koiran mukana saat vielä tosi mukavan joukon ystäviä, jotka pitävät elämässä kiinni. Tällä tavoin tulee jo valtaisa säästö lääkekuluissa, kenties jopa laitoshoidoissa. Sillä ajatelkaas vain opaskoiria ja vammaisten apuna olevia koiria. Yhteiskunta ei palkitse tästä sen enempää omistajaa kuin koiraakaan. Kaiken päälle saamme vain sen joka keväisen kakka-keskustelun lehtien palstoille.

Koirista on valtava hyöty yhteiskunnalle. Osaavat etsiä ihmiset raunioista, opastaa arkielämässä jne jne. Mahdollisuudet ovat ihan huikeat ja siitä meitä omistajia sitten verotetaan kaiken päälle. Ja me tämän kaiken nielemme hiljaisina, sillä meillä on se jokin. Sitä sanotaan rakkaudeksi.

Palaillaan.