Tänä aamuna kotiutuivat omaan pesäänsä Tiuku, Onni ja Johanna. Veimme aamulla töihin mennessä pesueen omiin oloihinsa n. kuukauden vierailun jälkeen. Kyl o haikia olla.

Autossa pusuttelin Tiukun ja Onnin perusteellisesti ja uhkasin Johannaa etten anna Onnia, vaan vien mukanani. Johanna ilmoitti tylysti, ettei äippää ja poikaa kukaan kunnon ihminen erota toisistaan. No, ei nyt just näillä sanoilla, nämä luin rivien välistä. Oli sitten niin mahottoman haikea olo, vähän kuristi kurkussakin, kun Onni istui sylissäni auton takapenkillä ja oikein painautui minua vasten. Nyyh !!!! Puhumattakaan Tiukusta, joka jo muutenkin tietää miten minun nahkani alle mennään, suoraan sydämeen.

Tiukun kohdalla asia on nyt toisin. Kaipaan toki häntäkin, mutta helpotus on niin suuri kun hän alkoi parantua, että ilo siitä peittää alleen kaiken muun. Kyllä siinä otettiin niin suuri painolasti sydämen päältä pois, ettei sanat riitä kuvaamaan sitä. Tiuku on paranemassa ja se on suurenmoinen asia.

Sen verran meitä se liikautti toimimaan muutenkin, että nyt on jokaisella vakuutus. Saa nyt sitten nähdä, tuleeko Tiukulle jokin rajoitus siihen ja Essille sen allergian takia. Mutta otettu on ja voimassa ovat, tulee sitten vastaisuudessa mitä tulee. Ja toivottavasti ei tule mitään. Jospa tässä kohtaa pelaisi se Murphyn laki; kun on vakuutukset voimassa , ei sairastella.

Essi jäi aamulla sitten yksin kotiin. Typy jäi pyörittämään kalkkuna-kongia eikä sen huumassa edes noteerannut poislähtijöitä. Kotiinpaluu näyttää sitten mitä mieltä hän on ollut siitä, ettei Tiuku ja Onni tulekaan mukana. Voi olla, että täysin siemauksin nautiskelee saamastaan huomiosta ja siitä, että koko reviiri on taas vain hänen.........ja kaikki ne ruskeat puurotat eli oravat. Essi on minun sydämeni valtiatar, suloinen ihana typy, oikea sweet Esmeralda. Mustalaisprinsessa, joka hyvin osaa valtaansa käyttää. Välillä oikea kieronymus, söpöilemällähän saa mitä haluaa ja hän kyllä osaa söpöillä. Mantelisilmät kapeiksi ja suu supulle, poskikarvat pörhöön ja pehmeä nojaus, kyllä sillä aina jonkun juustosirpun nappasee. Ja rapsutuksen.  Ja joskus, mikä parasta , palasen kanaa.

Jep, jospa sitä nyt sitten olsis aikaa tutustua siihen ruokajuttuun oikein kunnolla, että sitten elokuun tullen, kun loma alkaa, sen voisi toteuttaa. Loman aikana ehtisi sitten luoda siitä jo rutiinia, että töiden alkaessa kaikki olisi kivasti hanskassa. Suapi nähä miten eukon käy. Toivottavasti en ajatuksissani työnnä kättäni tehosekoittajaan. Tai ettei Essi syleksi kaikkea lattialle sen näköisenä, että jaaha yrität myrkyttää vai. Mitä moskaa tää on !!!! No jos Onni sattuu olemaan kylässä, niin kyllä siihen jätkään uppoo kaikki mikä ei muille kelpaa. Parsakaali ainakin maistui ja sen kyllä söi Essikin. Tiedä sitten johtuiko Onnin läsnäolosta.

Juu, tämmöstä täällä....hiljaista. Paitsi, että uusi ihana rapsonityttö haistelee maailmaa äippänsä turvassa. Muutaman viikon päästä aukaisee suloiset silmänsä katsomaan ympärilleen. Minä hipsutan pikkuhiljaa pienin askelin tuota ihanuutta kohti, kuin auringonnousuun. Toiveikkaana, että kelpaan johdattelemaan häntä elämänpolulle. Tällaisena huonompana Lada-versiona, josta jo kampiakselikin lonksuttaa.

Tuuli on jo tuonut mukanaan rapsonivauvatuoksun. Se on vastustamaton, olipa siellä tennarien vauhti sitten nopeampi tai hitaampi.

Luulenpa, että myös Messinen kaipaa palvelusneitiä seurakseen. Niin pehmo kuin Messinen onkin, löytyy hänessäkin kovempi puoli kun tähdellisistä asioista tulee kyse.

Tämä orja on valmis palvelemaan kahtakin tähteä........ne vierailevat tähdet meneekin jo rutiinilla.

Palaillaan.