Onneksi. Rabies-rokotukset käytiin eilen likoille hakemassa. Menivät vanhaksi ja haluttiin ottaa ne vaikkei tytöt luolilla käykään. Eikä näyttelyissä. Hyvin meni, eikä edes tämä meidän draamakuningatar Tiuku esittänyt yhtään kuuluisista numeroistaan. Yleensä hän on sanomattoman loukkaantunut rei´istä jumalaisessa ihossaan ja sehän pitää julkituoda aivan järjettömällä ulvonnalla. Ja odotushuoneen poikki neiti sitten vaeltaa ulos ilmeellä ; älkää enää lyökö, mä olen niin pieni. Niinkuin häntä nyt olisi ikinä lyöty, ei edes ajateltu moista. Mutta Tiuku osaa tuon syyllistämisen taidon todella taidokkaasti.

Niinkuin sen joka öisen sänkyyn vaivihkaa hiippaamisenkin. Neiti odottaa kunnes nukahdan ja aamulla sitten löytyy sieltä jalkopäästä erittäinkin tyytyväisenä. Onni ja Essi nukkuvat nätisti omalla petillään, tämä kapinallinen ei. Mokoma mantelisilmä.

Jep. Noista rokotuksista ollaan varmaan yhtä monta mieltä kuin on omistajiakin näillä karvapalloillamme. Mietin kyllä sitä mitä teen, kun ihan sellaista pakon pakkoa niihin ei ollut. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen ettei vara venettä kaada, mieluummin rokotus ja suoja kuin rabies. Tänä päivänä on niin paljon tuontikoiria, rescue-koiria ettei voi olla varma enää koirien puhtaudesta. Tiedän kyllä nyt sohaisevani ehkä herhiläisen pesään, mutta sanonpa silti. Rescue-toiminnassa ei sinänsä ole mitään vikaa, se on hienoa toimintaa. Onneksi asun senverran pienemmässä asunnossa, sillä jos minulla olisi se maatalo se olisi varmaan täynnänsä pelastettuja koiria. Koirat omistavat juuri sen hellimmän kohdan sielussani ja sydämessäni, olen heikko niiden suhteen.

Mutta se on totta, että huonoista oloista tulleina, ne monta kertaa tuovat mukanaan yllättäviä ja huonojakin asioita. Jos omilla koirillamme ei ole riittävää suojaa, siinä voi käydä niinkin, että se ei toivottu epidemia jostain vakavammasta sairaudesta puhkeaa. Ei rabieskaan vaadi aina metsäneläintä välittäjäksi, sen voit saada vaikka koirapuistosta jos niikseen tulee. Tai vastaantulevasta koirasta, joka kantaa sitä. En ole fanaatikko rokotusten suhteen, uskon vain kokeiltuihin ja sitä kautta tutkittuihin ja varmoihin rokotteisiin. En lähtisi noin vain ottamaan jotain rokotetta, ellei siitä ole todistettu hyöty ja suoja. En ottanut itse eikä esim. tytärkään ottanut tuota sikaflunssarokotetta. Enkä usko siitä annettuihin selityksiin vieläkään, täyttä moskaa koko rokote. Lääketehtaiden rahankeruukone kävi taas ja viattomat ihmiset kärsivät uskoessaan siihen. Jokainen esim. narkolepsian saanut lapsi, miten sellaisesta asiasta selviää henkisesti. Antaa hyvässä uskossa rokottaa lapsensa ja lopputulos on tuo. Tiedän lähipiirissäni ihmisiä, jotka saivat sikaflunssa rokotteesta halvausoireita. Oireita jotka luojan kiitos menivät sitten ajankuluessa tiehensä. Tyttäreni työtoverilla turposi käsi niin ettei saanut puseroa yltään pois. Ja se kauhea särky. Mikään mahti maailmassa ei minua saa ottamaan sitä rokotetta. Eikä edes influenssarokotettakaan, johon nyt sattumoisin on sitten ympätty tuo ylijäämäksi jäänyt sikaflunssarokote. Vaikka riskiryhmään kuulunkin. Olen kerran ottanut influenssarokotteen enkä toista kertaa enää ota, senverran sairaaksi siitä tulin. Huhhuh, karkasipa nyt taas mopo käsistä ja tuli oikeen intouduttua.

No se siitä nyt sitten. Ensimmäinen viikko takana ja toinen alkanut. Vielä siis kaksi viikkoa ja sitten tytär tulee hakemaan omansa pois. Vähän sellainen fiilis etten anna, niin mukavaa on ollut. Tulee tosi haikea olo, kun taas menevät kotiinsa. Olen taas niin tottunut siihen, että Onni seuraa aamusta asti kuin hai laivaa. On niin kiinnostunut kaikesta mitä teen. Ja Essillä on leikkiseuraa, sitä ei ihminen korvaa millään tekemisellään. Essille ainoana koirana on erittäin terveellistä pääkopan kannalta olla välillä laumassa. On erittäin sääli, että episodi Armi päättyi niin onnettomasti. On aivan valtava ikävä Armia vieläkin, mutta reaaliteetit ymmärrän jo selkeästi. Kummallakin on onnellisempi olotila nyt. Ja Armi eli Lilli nykyisin on hyvässä ja rakastavassa kodissa. Ja minullakin on nyt yhteys facebookin kautta häneen ja hänen uuteen emäntäänsä. Kiitos siitä sinulle Anne, että otit kaveriksi ja kerrot välillä kuulumisia.

Tässä tätä vuodatusta näin aamun keskellä taas. Palaillaan, kun taas jotain aiheeksi tulee. Aamulla oli muuten ilmankosteus sisällä alle kolmenkymmenen reippaasti eli aivan liian kuivaa. Syynä pakkaset. Kunhan kotiin päästään niin kosteuttaja saa puksuttaa taas koko illan. Aamulla sitä ehti pitää päällä niin vähän eikä uskalla jättää sitä päälle päiväksi. Vesikään ei riitä säiliössä päiväksi. kuivuuden huomaa rapsutteluna, joka aikalailla vähenee kosteuden taas palatessa normaaleihin lukemiin. Sinne reippaasti yli neljänkymmenen.

Palaillaan.