Onni on Armin idoli. Vetääkö puoleensa Onni-pojan komea ulkonäkö vai nuoruuden hömelyys? Luulisin, että molemmat, ehkä jälkimmäinen kuitenkin enemmän. Sitä ollaan niin samalla aaltopituudella Onnin kanssa. Armi taitaa muutenkin olla Onnin klooni. Armin tassut riittävät jo sohvapöydän reunalle ja siitä varpistamalla saa kuonon ja silmät pöydän reunan yli "keissaamaan" oliskos pöydällä jotain hyvää syötävää.

Kun ruoka-aika koittaa, saapuu Armi tuulen lailla paikalle, aloittaa vimmatun hyppimisen ja hökimisen ikäänkuin sanoen (kuin Onni), mulle mulle mulle...nääääääällkääääää!!!!! Eikä neiti millään malttaisi istua, kun on samanlainen ahmatti kuin Onni. Välillä Armi käy keittiössä, kuten Onni, ja hyppelee kaappien ovia vastaan haistellen onko pöydällä mitää. Kuten Onni.

Onnia on tosin opetettu nyt olemaan hyppimättä ovia vastaan sillä tuloksella, että herra kulkee kahdella jalalla tassut sievästi rinnan päällä. Ja katse kertoo, että kato ny, en oo koskenu oviin. Mainio Onni, hauska poju kerrassaan.

     

Essi saattaa olla pikkuisen katkera, sillä ennen Armia Onni leikki ja paini vain Essin kanssa.

      

       Mä selästän sun Onni, mä osaa karatee!!!

       

        Juku, sä osaat judoo, Onni !!

       

        Onks ton pakko aina matkii kaikkee !

Essi on oppinut hyväksymään Armin. Hiljaisesti myöntynyt siihen tosiseikkaan, että Armi asuu meillä. Ja Armiakin hellitellään , sylitellään ja pusutellaan. Vaan jos Essiä sohvalla meistä jompikumpi rahnuttaa, ei Armilla ole siihen asiaa. Eikä myöskään sänkyyn. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu, kun Armi osaa itse hypätä sänkyyn. Saako neiti jäädä vai tuleeko äkkilähtö. No, Essin tahtoa pitää kunnioittaa tiettyyn rajaan asti, koskapa hän on pomo Armille, sen ylemmäs ei Essin pomoudet riitä.

     

Tällainenkin tilanne tuli tässä männäviikolla. Oli pakko ottaa kuva todisteeksi. Ovat he niin suloisia, ihania rapsonineitoja.

      

       Mihis kaikki on menny???

Taivaanranta on surunmusta. Poissa ovat kohta nämä hetket jolloin pihalla viilettää neljä rapsonia. Suru hiipi takaa kuin varjo ja heitti viittansa arvaamatta päälle. Vaikka joka aamu herään, valoa ei tule. Askel on raskas aamusta lähtien ja kurkussa asuu itku. Johanna, Tiuku ja Onni lähtevät Helsinkiin.

Kahlil Gibran kirjoitti Profeetassa;" Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.He ovat elämän tyttäriä ja poikia". Mitä sekään ukko äitiydestä tiesi? Miksi ns. viisaita sanoja aina ovat kirjoittamassa äijät, jotka eivät tiedä mitä on olla äiti.

Mikä tyhjyys ! Mikä autius pihassa ! Ja sitten vielä sanotaan, että kun luopuu jostain saa jotain uutta tilalle. Täh !!! Mistä? Mitä? Paljosta olen elämässäni saanut luopua, eipä ole tilalle tullut mitään. Ja tyttäreni tilalle en edes halua mitään. Tilalle ei voi tulla mitään, sillä hän on korvaamaton.

Ja niinpä sitten minulla on ja minulle jää särkynyt sydän. Särkevä sydän, ja kaksi suurisilmäistä karvakorvaa ihmettelemässä, mihin kaikki ovat häipyneet.

Armi nukkuu kaulamutkassa, pehmeänä ja tuhisten. Hökisee välillä unissaan kuin Tiuku. Öisin Essi kuorsaa kainalossani kuin Onni. Koita siinä sitten päästä siitäkin ikävästä selvemmille vesille.

Palaillaan.