Messisen leikkaus on ohi ja typy on parantunut tosi hyvin. Nopeammin kuin äiteensä, joka tuppaa hyperventiloimaan tämän tästä Messisen kiitäessä lenkillä. Eikä auta vaikka kuinka yrittäisi hillitä.

Messisen leikkauksesta tulee muutaman päivän päästä kaksi viikkoa. Koko leikkausta seuranneen ensimmäisen viikon olin kotona vahtimassa. Ensimmäiset viisi päivää melkeinpä makasin vieressä, minä ja nivelrikkoiset luuni. Piti vaan ihan likeltä katsoa, että typy voi hyvin. Öisin tuli nukuttua toinen silmä auki, että kaikki on hyvin eikä Messinen koske haavaan. En nimittäin pitänyt hänelllä mitään kauluria koko aikana, muutaman kerran yöllä oli puku suojana. Tosin puku lensi nurkkaan aina jossain kohtaa yöstä, kun hän oli kierinyt melkein puvusta ulos. Vaan ei hän yrittänyt sinne sen pahemmin kajota, muutaman kerran piti kurkistaa haavaa ja siihen se jäi. Voi olla tietysti syytä myös siinä sahalaitaisessa kirkaisussa, jonka minä päästin siinä kohtaa.

Haavateipin poisto oli luku sinänsä. Minä liottelin ja öljysin, vaan teippi ei irronnut. Hikoilin ja kirosin, Messinen makasi ihan rauhassa massu minuun päin. Teippi ei irronnut. Niinpä sitten soitin eläinlääkäriasemalle ja pyysin apua. Pääsimme heti käymään ja leikannut lääkäri rapsutteli Messistä kurkkasi massuun ja kräps......teippi oli poissa yhdellä nopealla eleellä. Messinen ei edes vinkaissut, ei hätkähtänyt, ei varmaan edes tajunnut koko hommaa kuten en minäkään. Alkoi naurattaa. Totesin, että tämän häpeän saa kestämään vain lohduttatumalla etten ollut ainoa, jolle näin kävi. Johannalle kävi samoin Tiukun kanssa. Ei silti, uskallus ei olisi riittänyt samanlaiseen kiskaisuun. Kunnioitukseni kasvoi heti kertaheitolla. Lääkäri vilkaisi haavan samalla ja totesi, että onpa hienosti parantunut, aivan kiinni ja hyvännäköinen. Tässä vaiheessa Messinen oli ottamassa jalat alleen ja ulos. Ilmeisesti muisti palaili pätkittäin ja alkoi herätä epäilys; ei taas vaan tehdä jotain kamalaa.

Oli kieltämättä kauheaa jättää hänet silloin sinne, Messisen katse oli niin eksynyt. Kasvoiltaan luin kysymyksen , mitä tämä oikein on nyt, älä jätä. No kahta onnellisempi olin saadessani hänet kotiin. Hellittelyllä on korvattu omaa huonoa omaatuntoa.

Samalla tarkistettiin silmät ja poistettiin hammaskivi. Silmät on priimaluokkaa, ei mitään vikaa. Hammaskiveäkään ei hirveästi ollut ja hampaat kunnossa muutenkin. Messinen on siis hyvässä kunnossa. Kiitokset lääkäriltä tuli muutenkin Messisen yleiskunnosta ja ihon hyvästä tilanteesta. Iho on kuin ei mitään allergiaa olisikaan. Ruokavalio on siis tehonnut ja Atopica tehnyt oman osansa. Nyt sitten vain toivomme, että hormonitasojen laskiessa helpottavat myös allergiaherkkyydet ja voimme pudottaa Atopican annostusta. Aika näyttää.

Onni ja Tiuku ovat tulossa hoitoon lokakuun loppupuolella pitemmäksi aikaa. Putkiremppaa pakoon ja pois jaloista  ja ennen kaikkea metelistä. Jonskulle se on surun paikka olla niin monta viikkoa erossa omista muruistaan. Mutta koitetaan kestää, mullehan se on helppoa . Saan kaksi murua lisää, Essi voi olla toista mieltä.

Yritän saada kuvat purettua ja laiteltua niitä tähän. Nyt kun pääsemme palaamaan taas arkeen olemisen ja elämisen kanssa. Kiitos hyvän eläinlääkärin. Tiedän kyllä monien pitävän tätä kyseistä eläinlääkäriasemaa täällä itäisessä Turussa kalliina ja ehkä huononakin. No hintansa on kaikella sehän tiedetään. Ei tämä leikkaus siellä juurikaan kalliimpi ollut kuin muuallakaan. Ja minä pidän Essin leikanneesta lääkäristä. Minusta hän on osannut aina asiansa ja on ollut ystävällinen ja asiantunteva. Ja nyt osoittautui  hyväksi leikkaavaksi lääkäriksi myös. Suuri kiitos hänelle hyvästä työstä ja hyvästä palvelusta sekä ystävällisyydestä, jota osoittivat myös hoitajat. Varmasti asioimme siellä myös jatkossa jos tarvetta tulee ja tuleehan sitä tuon Atopica-lääkkeen tilauksen muodossa kuitenkin. Meillä ei ole syytä valituksiin. Kävimme siellä myös edellisen koiran kanssa, joka myös kerran leikattiin siellä. Ja Rapen kohdalla kaikki hoidettiin myös hyvin ja osaavasti.

Tämmöistä meille kuuluu. Palaillaan.