Neiti hienohelma Messinen rakastaa uutta laatoitusta puutarhassa. Nyt ei tarvitse sateellakaan astella multaisella "nurmikolla". Pääsee vaklaamaan naapurin puolellekin laatan päältä tassuset miellyttävän kuivina.

Mansikkamaa, ihan pieni sellainen on istutettu. Messinen odottelee satoa. Onni-poika ilmoitti, että pari hernettä vois istuttaa kans kiitos ja jos vaan kukkaro antaa myöten , pari kalkkunaakin vois pihalle tuoda. Kyllä hän sitten kynii ne.

     

Tarha tarkistettu ! Mansikat ja pari pensasmustikkaa tallella ja okei ! Ilmoittaa Messisen partio.

Kuningatar tarkistaa pohjan ennen laatoitusta.

Naapureilla hommat pahasti kesken............yhä.

Homma tehty ! Nyt vain odotellaan loppuosan nurmikon kasvua. Pientä hentoa viherrystä on havaittu.

Messisen valtakunta uudessa kuosissa. Hänen kuninkaalliset tassunsa pysyvät kuivina. Tuskin maltan odottaa juhannusta , jolloin se todellinen draaman kuningatar tarkistaa pihan. Siis Tiuku.

Mmmmmmmm............mantsikan mollukoita tiedossa. Kiitti mummi !!! Entäs ne kalkkunat??

On kesä aikaa vielä kohotella Messisen yleiskuntoa ja pistää ravinnot kohdalleen. Siitepölyt pikkuisen kiusaavat kaunotarta. Syyskuussa Messinen menee samaan leikkaukseen, jossa Tiuku jo oli eli sterilisaatio. Pitkän pohdinnan jälkeen keskusteltuani lääkärin kanssa päädyin siihen ratkaisuun kuitenkin , vaikka alkuun en oikein sille lämmennyt. Niin kaunis kuin Messinen onkin ja ihana luonteeltaan, ei hänellä pentuja teetetä. On turha ottaa riskiä ja periyttää allergioita tai tuota purentavikaa (alapurenta). Harmittaa niin vietävästi moiset seikat, sillä Messisellä olisi ollut annettavaa tälle rodulle, äitinsä tytär kun on.

Pelottaa ja jännittää silti tuo operaatio, kun noita paskaosioita on niskaan tullut ihan yllin kyllin. Jos Messiselle jotain tapahtuisi, siihen paikkaan vedän jalat oikoiseksi ja kuolla kupsahdan. Se kyllä katkaisisi tämän kamelin selän ihan kokonaan.Se on jo muutenkin mutkallaan. Mutta varmaan tuo pelko on turhaa, Messinen tulee olemaan hyvissä käsissä. Ja samalla tarkastetaan silmät. Haluan tietää, että silläkin osalla kaikki on sitten kunnossa.

Sitä huolehtii näistä karvanoppalapsistaan kuin muistakin lapsistaan täydellä äitimäisyydellä, ei mahda mitään itelleen. Olen niin hullaantunut ja sydänjuuriani myöten rakastunut heihin kaikkiin, Essiin, Tiukuun ja Onniin. Ja yhä edelleen myös Armiin joka on mielessäni päivittäin. Olen hurmaantunut myös koko liutaan muita rapsoneita. Tunteellinen höpsö kun olen.