Antihistamiineilla mennään ja kortisonit on pantu laatikkoon. Toivon mukaan lopullisesti tai ainakin vain satunnaiseen katastrofikäyttöön. Mitään sen suurempaa rapsuttelua ei ole ollut.

Koivun siitepölyn olemassaolon tunnistaa silmien pienestä rähmittelystä, mutta siitä on selvitty pyyhkimisen ja kosteustippojen sekä allergiatippojen kanssa (Lomudal ja Viscotears). Antihistamineja annan nyt joka päivä, jotta voisin torpata kaikki allergiset hyökkäykset. Ruokavaliossa pysytään nyt tiiviisti vain tutuissa ja sallituissa. Sitten kun kroppa on voimakkaampi ja löytänyt itsestään ne puolustusmekanismit, saatan kokeilla esim. peuraa. Tai myös citymarketin mielenkiintoista allasta;kenguru, strutsi, antilooppi. k

Kun on vain yksi koiramainen suu syömässä, sitä voi joskus antaa jonkun herkun.

Ne huonot uutiset sitten, joilla ei varmaan ehkä ole mitään tekemistä minkään allergiajutun kanssa, vaan jotain muuta. Essillä on lievä korvatulehdus, johon sain lääkkeet. Sillä ukaasilla, että jos ei parane tai uusii, niin sitten otetaan näytteet. Ilmeisesti huhtikuun korvakeikoista on jäänyt jotain muhimaan korvaan kuitenkin, kuuri on ollut liian lyhyt todennäköisesti. Nyt tuli sitten lääkekuurin jatkoksi huuhtelunestettä korvaa puhdistamaan ja kuivaamaan. Korva ei todellakaan ole lainkaan niin pahan näköinen kuin huhtikuussa, mutta ajattelin että parempi hoitaa heti pois kuin katsoa ja yrittää kotikonsteilla. Sillä joku kutka sisimmässäni sanoo, että bakteeri on lymyillyt siellä korvan mutkissa ja vain odottanut tilaisuutta astua estraadille. Meillähän ei semmosta katella ja niinpä tämä esiintyjä irtisanotaan eikä mitään sopimuksia tehdä.

Essi voi kuitenkin ihan hyvin, on pirteä ja energinen, jaksaa lenkillä tosi hyvin. Yötkin nukutaan selällään sängyssä tassut kohti taivasta. Unia tuntuu likka näkevän päivän tekemisistä tai jostain hidalgosta ehkä ulahtelusta päätellen.

Vaan sitä ei likka ymmärrä mikä on loma ja viikonloppu. Hän herää kuin tikka samaan aikaan kuin arkisin vaatimaan aamuruokaansa. Pisureissua ulos, jolloin tutkaillaanoliskos naapurikin hereillä. viis välitetään ärtyneestä ja unisesta äipästä, joka tahtoisi nukkumaan takaisin. Olen itse niin pöllö, että kerran kun herään, ymmärtää kroppani; jahas, hereillä ollaan siispä päivän touhuihin eikä uneta yhtään nyt.

Viime viikonlopulla hän ajoi minut ylös lauantaina aamulla kahteen otteeseen. Mikään hätä ei toisella kertaa ollut, hän vain ei halunnut olla alakerrassa yksin katsomassa ikkunasta ulos. MURRRGHH ! Vaan eipä voinut mitään sohvalle. siihen köllähdin ja vedin viltin päälleni. kun seuraavan kerran heräsin siitä, oli pääni vieressä vienosti kuorsaava parsonin kuono. Että selkävoitto sanoisin !

Semmoista täällä meillä nyt. Vielä kun saisin likan uskomaan, ettei joka kerta tarvitse olla uteliaana kyttäämässä naapurin pihaa, kun siellä joku liikahtaa. Välillä tuntuu siltä, että niistä hän on kiinnostunut, omasta väestä viis. vaan onhan siellä tietysti ne kaksi kattia. Jos vaikka pihalle ilmestyisivät, kun ovi on auki.

Nyt odottelen turkin kohentumista ja sitä parempaa terveellisempää huomista hänelle. Ja nämähän asiat me aiomme saavuttaa, sehän on selkee juttu. Saletisti natsaa ja olemme matkalla let´s go-meiningillä. Kerron, kun saavumme kohteeseen. Sillä ei ole vliä,jos välillä pysähtelemme. Vaikkapa maisemia ihailemaan.

Palaillaan.

      

  Leevi ! Leevi hei kato älä ala mulle.......vaiks en oo stadin mimmi, niin mimmi kuiteskin !