Niin sitä sitten tipahdettiin taas maan pinnalle. Ensin antoi mies koiralle palasen lakua, joka sisältää muuten liivatetta, jos ette ole huomanneet pussin kyljestä lukea. Sitten yhtä onnettomasti päättyi Kverillan kokeilu.

Liivate tehdään joko naudasta tai possusta ja kumpikin vaihtoehto on Essille huono. Niinpä lakupalan jälkeen rinta punoitti ja typykkä ehti krapsimaan itseään ennekuin ehdin hätiin. En voinut tajuta missä vika oli, kun minä en ollut mielestäni antanut mitään allergisoivaa. Miesrukkani sitten eksyi harhateille ja kontrolli petti häneltä. Yleensä hänkin kysyy sentään voiko antaa jotain  juttua Essille, vaan nyt ei tehnyt sitä. Onneksi muisti tekosensa, kun ääneen ihmettelin Essin tilaa. Kverillan antaminen alkoi ihan hienosti, annoin vain puolet sallitusta annoksesta ensin. Meni muutama päivä ja sitten iho alkoi olla jo huomattavan punertava. Ihmettelin sitä kovasti, sillä omasta mielestäni olin tsekannut tuotteen hyvin eikä siinä pitänyt mitään olla. No, en ole Carl Linneen sukulaisia koskapa botaniikka tuntuu olevan meikäläisen aivoissa samalla tasolla kuin Uzbekistanin kansallislaulun sanat. Silmieni ohi ja myös aivojeni (jos niitä on yleensäkään) sana Plantago. Kuvittelin sen olevan ihan vaaraton kasvi. Höpsis !! Plantago on suomeksi heinäratamo ja kas, Essin allergialistalla se komeilee kymmenen parhaan joukossa. Että se siitä sitten.

Kyselin sitä valmistajalta, miksi allergioita helpottavaa tuotetta maustetaan heinäkasvilla, kun niin monet ihmiset ovat heinälle allergisia. Kverilla on siis varsinaisesti ihmisille tarkoitettu, mutta sitä myös eläimille voi antaa. No, vastaus oli selitys heinäratamon ominaisuuksista hillitä limakalvojen turvotusta ja nuhaa. Heidän mielestään ei koiralleni olisi pitänyt tulla allergista reaktiota muusta syystä kuin, että koira on allerginen koko kasville. En ymmärrä, en sitten pätkääkään. Kverillassa olevan kversetiini on antihistamiini ja sen jo yksistään pitäisi hillitä allergiset reaktiot sillänsä, ei siihen enää mitään heinien apuja tarvita. Koostumusta he eivät siis muuta. Pitäkööt minun puolestani, enemmän se heille tulee maksamaan heinien kera se valmistus kuin ilman sitä. Harmittaa vaan, että menipä rahaa turhaan, mutta oppirahat on tietenkin maksettava.

Onneksi kversetiiniä on monessa muussakin. Nyt käännynkin sitten suomalaisen voimamarjan puoleen, josta on tullut tutkimustuloksia allergian ja flunssan hillitsijänä. Lisäksi siinä on omegoita, joten sen vaikutus myös ihoon on hyvä. Niin että  mikä ?? No tyrni, suomalainen kunnon tyrni. Sitä nyt sitten rouheena, mehuna täi öljynä Essille. Koska muutkin marjat, jopa mansikka on kelvannut eikä ole oireita tullut, en jaksa uskoa tästäkään sitä. Varsinkaan kun siihen ei sitten ole sotkettu mitään muuta sekaan.

Kversetiiniä on monessa muussakin marjassa, esim karpaloissa, puolukassa, mustikassa ja hedelmistä mm. omenassa. Kaikkia näitä nyt sitten vaihtelevasti sapuskaan, niin eiköhän tule sitä kversetiiniä riittävästi.

Mutta kaiken kaikkiaan vielä on fiilis, että voisi potkia itseään persuksille jos vaan pystyisi. Allergisen reaktion korjaamiseen ja kropan saamiseen rauhoittuneeseen tilaan vie tuhottoman pitkän ajan ja turhan monta kortisonitablettia. Nyt ollaan pääsemässä tasapainoon ja ollaan taas rytmissä puolikas joka toinen päivä. Mutta se harmittaa, että olimme jo annostuksessa joka kolmas päivä. Ja tipahdimme siitä näiden episodien kanssa viikoksi jokapäiväiseen annokseen. Että silleen.

Allergia on tietysti tässäkin mitassa Essillä vielä helppo verrattuna monen muun koiran kohtaloon. Hoitovastetta tulee ja rapsuttamisetkin on ihan kohtuumitassa ja siedettävällä tasolla. Ja muilla on monia hankalampia ja henkisesti kuluttavampia asioita koiriensa kanssa. Kaikkeen tähän verrattuna meillä on kaikki hyvin kuitenkin. Asian omalla kohdalla tekee sellaiseksi kuin se on se, että omaa elämää elää itse ja se on niin henkilökohtaista. En yleensäkään pidä lainkaan sen kaltaisesta vertailusta, että jos jollain on asiat huonommin, voisin olla omaan olemiseeni tyytyväinen. En voi olla tyytyväinen. Jos olisin, niin olisin omasta mielestä lähinnä hirviö. En voi olla tyytyväinen sen varjolla, että joku toinen kärsii enemmän. Se on minusta aika moraalitonta vertailua ja olen todella surullinen ja pahoillani muiden onnettomista tilanteista. Toivoisin heille kaikkea hyvää, koska sitä itsellenikin haluaisin.

 No, nenu tuuleen ja taas eteenpäin kuin mummo lumessa. Tämän talven lumisaldossa ehkä vähän hitaammin ja hankalammin, mutta suunta on oikea.

 Sais muuten jo loppua tuo lumentulo. En enää tiedä mihin sitä lykkäisin, että Essillä olisi pihaa edes hippusen verran. Ja kunnon lenkkimaastot on myös valtaisan lumentulon takia täällä vähän hakusessa. Mitään vaihtelevuutta niihin ei juuri saa. Täytyy vaan jaksaa uskoa, että juhannukseen mennessä se on sulanut viimeistä hippua myöten.

 Jos ei ole, ostan sen polttopuhaltimen ja pistän pihalle nuotion.

Kesää odotellessa.