Kovin helteinen kesäon ollut mukavaa siinä mielessä, että sai vähän korvausta talven kylmyydestä. Koiralle ja myös minulle se on ollut aika rankkaa kestää pakahduttavaa hellettä, varsinkin kun se on jatkunut jo näin pitkään. Luonto kärsii sateen puutteesta niin, että pahaa tekee. Kaikki on rutikuivaa. Toivonkin, että nyt alkaneet sateet helpottavat luonnon oloa ja saadaan vettä myös sinne pohjavesiin.

Messinen on tänä kesänä saanut rohkeutta lisää ja uminen sujuu jo ihan kivasti. Rohkeutta ja luottoa omaan taitoon on tullut niin paljon, että uskaltaa jo haastaa Onniakin, joka on varsinainen saukko vedessä koiraksi. Isäänsä tullut, Klenihän on kova uimaan. Messiselle on maistunut kesän myötä myös mansikat eikä niistä ole tullut mitään reaktioita. Jeee. Muutenkin ollaan nyt hyvällä tolalla Vetaraxoidin kanssa, vain yksi silmätulehdus on ollut tänä kesänä. Olen ottanut koko taisteluarsenaalin käyttöön noita perskuleen allergioita vastaan. Netistä löytyy keskustelupalstoilta paljon hyvääkin välillä. Sieltä kalastin vinkin Messisen siitepölyallergioita varten. Joka lenkin jälkeen olen pyyhkinyt neidin turkin ja varsinkin naaman märällä pyyhkeellä puhtaaksi pölystä. Kosteustippoja silmiin välillä ja tassujen huuhdontaa pölystä. Tepsii hyvin eikä se ole kiinni muusta kuin omasta jaksamisesta. Mitä sitä ei jaksais oman murusensa eteen, että hänellä olisi hyvä olla.

Vaihdoin myös nyt ruokaan lisättävän öljyn Nutrolinista Eforioniin, koska siinä on iholle hyvää helokkiöljyä ja muitakin hyviä öljyjä tukemaan kropan vastustuskykyä . Ruokavaliossa on pidetty se perusosa samana eli tummaa ja vaaleaa riisiä puuroksi ja sekaan kalkkunajauhelihaa. Kasviksi laitan suoraan kuppiin tuoreina raasteina, jotta niistä saa kaiken hyödyn irti. Vaihtelen kasviksia jotta ei kävis liian tylsäksi Messiselle. Nyt kun ei Atopica enää rassaa suolistoa, ruoka maistuu ihan eri tyyliin. Eli tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä. Alan uskoa luomuruokinnan hyvyyteen ja barffiin, vaikka meillä ei pystytäkään ihan kokonaan barffia harrastamaan, kun ruokavaliossa on nuo tietyt rajoitukset. Tutuiksi käyneet eläinlääkärit ovat kehuneetkin tytön ihon kuntoa ja turkkia.

Hankin tässä myös netin kautta hammaskivirapsimen ja siihen on nyt totuteltu. Messiselle tulee hammaskiveä jonkun verran ja olen menestyksekkäästi onnistunut rapsimaan sitä pois. Silti on pakko jossain välissä suoritella lääkärillä oikein perusteellisia putsauksia, mutta tällä tavoin voi avittaa sitä, ettei niitä tarvitse tehdä siellä liian usein. Eihän se terveellistä ole se rauhoittaminen, joka on pakko siellä tehdä jotta hampaat saadaan perusteellisesti putsattua. Hammasharja on myös ilmestynyt valikoimaan ja senkin käyttöä ollaan siedättämässä. Kohta ollaan yhdessä iltaisin hammaspesulla, Messinen ja minä. Messisen kanssa on aika helppo opetella uusia juttuja, kun typy on niin hoitomyönteinen. Ehkä ei näistä jutuista niin kovasti tykkää, mutta suostuu kumminkin niihin sen suuremmitta vastusteluja.

Aika hassua muuten, olen aina kuvitellut, että koira kuin koira osaa uida luonnostaan. Tiuku sitten romutti tämän illuusion menemällä pohjaan kuin kivi. Tietysti hänet sieltä välittömästi kalastettiin ylös yleisen hämmästyksen merkeissä. Ei meinannut mennä meikäläisenkään tajuntaan ettei uiminen onnistu. Niinpä Tiuku on nyt sitten saanut äipältään eli Jonskulta ihan yksityisopetusta asiassa. Muutama onnistunut uintikin on koettu. Vaan on se hauska näky, kun Onni painaa kroolaten pitkin lahtea ja Tiukua uitetaan kädestä pitäen ja neuvotaan kuin parastakin uimakoululaista.

Kesälomalla tuli muutenkin selväksi, että Onnin allergia possua kohtaan on aika tymäkkää. Uimarannalla oli jätetty ihmisten toimesta tietty makkarapakkausjämät. Onni ja Tiuku tämän aarteen löysivät ja napsivat sieltä mitä napsivat ennenkuin ehdimme hätiin. Ja illalla alkoi sitten semmoinen rapsutus ja laikkuilu ihossa ettei paremmasta väliä. Onneksi olis kortisonia ja kyytabletteja. Saatiin vaiva menemään ohi . Seuraavana aamuna rapsuttelua oli enää vähän ja sitä myöten se sitten lakkasi, kun kroppa puhdistui moisesta moskasta. Kun silmät ja kädet ei riitä sekunnin murto-osassa joka paikkaan, sapettaa niin vietävästi roskaavat immeiset. En jaksa ymmärtää ettei niitä roskia voi viedä pois siinä samassa muovipussissa missä ne tuodaankin. Mutta koiranpaskasta kyllä jaksetaan huutaa. Käyttäisivät senkin energiansa roskiensa siivoomiseen. Minä siivoan pääsääntöisesti kakit pois mitä Messinen jälkeensä jättää, metsästä en niitä kerää. Siellä ne on muittenkin metsänelävien paskat levällään, kyllä sinne koirankin jätökset mahtuu.

Paras jtun bongaus oli muuten tässä yleisönosastossa, jossa joku valopää oli keksinyt miksi vedenkulutus on taloyhtiöissä kasvanut. Juu, ei riipu ihmisistä tai heidän kulutustavoistaan. Se on koirien vika !!!???? Koirien määrä on kuulemma kasvanut niin valtavasti, että siitä johtuu nyt sitten vedenkulutuksen kasvu. Oj arma dagar, anna mun kaikki kestää. Messisen vedenkulutus on päivisin alle litra. Muutama desi menee juomiseen ja se loppu on mennyt nyt kesäaikana siihen pyyhkeeseen. Talviaikana ei mene sitten sitäkään. Eikä Messistä ole joka viikko tai päivä pesty tai suihkussa käytetty. Tuommoisen jutun takana ei voi olla kuin koiraton ihminen. Meitä on moneksi tossa vilosohvirintamalla.

Odottelen kovasti koska markkinoille rysähtää ensimmäinen pullomuodossa oleva mustaherukkasiemenöljy sillä sitä käyn hankkimassa heti. Kokeilen sitä Messiselle ja itsellekin. Tulokset siitä ovat olleet hyviä, tieteellisesti tutkittu että siinä mielessä ihan luotettavalta taholta tullut tulos. Ja hyvä muistutus meille, että luonto osaa monta juttua paremmin kuin mitä me tiedämme.  Luonto on tehnyt tehtävänsä myös minun suhteeni ja olen palannut kasvissyöjäksi, tosin sillä rajoituksella, että kalaa syön vielä jonkun verran. Mutta vähenevässä määrin sitäkin. Jotenkin vaan rupesi tökkimään tuo lihan syönti ja tyttärestä sain sitten sen lopullisen sysäyksen. Ja kyllä on parempi olo massussa. Tuskin enää mieltäni muutan tässä asiassa. Aiemmin käänsin sen olevinani terveyssyistä ja rupesin syömään kanaa ja satunnaisesti naudanjauhelihaa. Tyhmää kuvitella, että terveys siitä kohentuisi, pahempaan suuntaan meni.  Olisi varmaan osittain mennyt muutenkin, kun nää sairaudet itselläni on senluontoisia ettei niistä parane entiselleen. Mutta onneksi jostain takaraisosta tuli muistiin takasin se tieto, että esim. reumaa voi hillitä kasvisruualla. Eräs tuttuni on pitänyt reumansa kurissa tiukalla kasvisruualla. Netistä löytyy kaveri nimeltä Olli Posti, joka on poistamalla lisäaineet ym. ruokavaliostaan, pysäyttänyt MS-tautinsa etenemisen. Kannattaa hakea esille kaverin kirjoittama Nutrix- tietopaketti. Täyttä asiaa ja niin totta. Ei ole samantekevää mitä pistämme suustamme sisään, ei omalla lautasellamme eikä koirankupissa. Näin se vaan on. Mitä teollisempaa ruokaa, sen sairaammiksi olemme tulleet eläimiä myöten. On syytäkin pysähtyä miettimään asioita. Mikään fanaatikko en koe olevani näissä asioissa, mutta itseni kohdalla ja meidän perheessämme on herätty kyllä ajattelemaan ruoka-asioissa toisella tavalla. Kaikille toki suon vapauden omiin ratkaisuihinsa, toivoisin silti heidänkin ajattelevan ja selvittelevän asioita ja sitten päättämään mitä tietä haluavat kulkea.

Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa. Kuvia sitten, kun saan niitä ajettua blogin galleriaan poimittaviksi. Toivon mukaan ennen kuin joulu tulla jollottaa.

Palaillaan.