Tuntui siltä viikonloppuna, että koti oli täynnä kompuroivia rapsoneja ja huono äippä niiden keskellä. Tiuku ja Onni olivat kylässä  viikonlopun.

                           1448422.jpg

                            Messinen söpöilee

Armi on ankeriaan sukua, omistaa sisäisen duracell-pupun. Neiti kiemuroi sylissä niin tehokkaasti, että putosi isännän sylistä juuri kun ehdin varoittaa häntä siitä. Lipuski paukahti lattiaan niin että sydäntä kylmäsi. Koko illan tarkkailtiin Johannan kanssa ettei mitään vaan olisi sattunut. Heräteltiin Armia välillä, kun hän nukkui. Kontrolloitiin tällä tavoin ettei aivotärähdystä tullut. Heti tietysti testattiin liikkeet ja tunnusteltiin koko kroppa.

Ei Armilla ollut mitään hätää, säikähdimme vain tosi paljon. Pikku duracell-pupumme paahtoi Onnin kanssa ja häntä viuhui tasaiseen tahtiin. Armi on ilmeisesti kesto-onnellinen, sillä häntä viuhuu koko ajan ja aivan erityisesti , kun on ruokaa tai makupalaa tiedossa. Ruoka-ajan järjestelyt olivatkin sitten luku sinänsä, kun rivissä on iso-ahmatti (Onni) ja sen klooni pikku-ahmatti (Armi). Essi ja Tiuku odottelevat omia kuppejaan ja yrittävät päästä niihin käsiksi ennen näitä ahmatteja. Minulla on käytössä kaikki raajat ja Armi kiemurtelee vihaisena kainalossa jalat viuhtoen kiivaasti ilmassa. Neiti murisee ja kiljahtelee , ihme kuinka valtaisa ääni niin pienestä pakkauksesta voi lähteä. Armi saa ruokansa viimeisenä kuten lauman alimmalle kuuluu. Onnilla ei meinaa millään pitää hermo, kun Armi kiljuu. Onni taitaa olla sitä mieltä, että ruoka onkin lopussa ja vain nopeimmat ruokitaan. Huh huh.

Ruuasta tulikin mieleeni, ihmettelin miksi Messisen silmät taas vuotaa ja rinta punoittaa. Vaikka juuri oli haettu eläinlääkärin suosittelemaa, vain heiltä saatavaa raksua. Kahlasin tuoteselosteen läpi, jokin asia takaraivossa kolkutti vaan en saanut asiasta heti kiinni. Kunnes sitten yhtäkkiä tulin ajatelleeksi, että mitähän tuo raakarasva oikein on. Pussin päältä se ei selvinnyt, kaikki muu oli selostettu vaan ei sitä kohtaa. No, ei muuta kuin nettiin asiaa selvittämään. Ja kuinkas ollakaan, raakarasva onkin kanasta ja sillehän Messinen on allerginen. Kyllä kirosin pitkään ja hartaasti. Miten voi olla, että tuoteselosteet ovat netissä täydellisempiä kuin pussin kyljessä. Mistä helvetistä voit kaupassa ollessasi päätellä mitä aineita ruoka sisältää jollei sitä kerrota, kun se kerran on tiedossa valmistajilla kumminkin. Kuinka moni muu omistaja painii samoissa asioissa kuin minäkin. Yrittää hakea allergiselle koiralleen sopivan ruuan ja sitten käy näin. En enää KOSKAAN osta ruokaa, jota en ole ensin netistä tsekannut mitä se sisältää. Essi syö nyt James Wellbelovedin kalkkuna-riisi raksuun, jossa ei ole mitään. Sääli vaan siinä mielessä, että ruokavalion laajennus yritys meni näin mönkään ja Messinen on siinä kärsivässä päässä. Peurahan on niinkuin perunakin Messiselle sallittua. On vain niin kummallista, miksi pitää sotkea kananrasvaa peuraruokaan, kun rasvaa takuulla peurassakin on. Ilman muuta laitan meiliä valmistajalle.

Kävin läpi monta muutakin allergiaruokaa, niin Hills´in kuin Walthamin , TroVetin ja monen muunkin raksut sisältävät kananrasvaa vaikka pääaineena olisikin jokin muu kuten peura. Jos omistatte allergisen koiran, tsekatkaa sisältö ensin netistä, ettei tule samanlaisia yllätyksiä kuin meille. Taloudellista vahinkoa meille siitä ei tullut, sillä Tiuku ja Onni saivat raksupakkauksen mukaansa ja ne tulevat kyllä syödyksi.

Armi muuten syö samaa Jameksen raksua kuin Essi, mutta pentuversiona tietty.

Otettiin omenat alas siitä ainokaisesta puustamme. Tulikin peräti kolme kassillista hilloksi keitettävää omppua. Onni veteli hyvällä halulla poskeensa omppua joka sattui putoamaan terassille. Ja Armi perässä tietty. Tiuku päivysti penkin päällä nojaten kaiteeseen ja sai sitten päähänsä tulla alas oikein pitemmän kaavan kautta. Neiti hyppäsi itsensä suoraan penkin rakoon. Jalat hulahtivat rakojen väliin ja minulle tuli totisesti kiire kalastaa hänet sieltä ennenkuin neiti olisi vääntänyt jalkansa sijoiltaan. Mikä ihme tätä viikonloppua oikein vaivasi, kun koko ajan koirat kompuroi muutenkin. No onneksi selvittiin kunnialla ilman vahinkoja. Mutta kyllä taas tuli useasti mieleen se Sarin lause, että kyllähän nämä kiusana ovat seuraavat viistoista vuotta kunhan ne vuosikkaaksi saa. Se on niin totta. Armi on niin vilkas ja nopea liikkeissään, että saan olla tosi tarkkana hänen kanssaan. Messinen on niin harkitseva etten oikein usko hänen joutuvan hankaluuksiin pahemmin ainakaan. Onni on vielä ihan hömelö ja Tiuku on taas varma kintuistaan ja ketterä kuin mikä, mutta ehkä turhan rohkea.

Ihanania nämä rapsonit ovat, sillä en tahdo lenkillä päästä juuri mihinkään välillä, kun vastaan tulijat ihastelevat heitä ja kyselevät kaikkea. Jackrusseleiksi heitä luullaan usein, mutta tottakai aina korjaan ja selitän parsonin ja jackin eron.

En olisi koskaan aiemmin osannut kuvitella tilannetta, että minulla olisi yhtäaikaa useampi koira. Nyt en osaa kuvitella heistä yhtäkään pois. Niin ovat kävelleet nahkani alle kaikki, sydämestäni puhumattakaan. Vaikka tilanteita riittää joissa pinnaa koetellaan ja näitä pelästyksiäkin välillä saa, en osaa kuvitella eläväni ilman heitä. Vaikka nyt joudun sitten opettelemaan elämään ilman Tiukua ja Onnia, kun muuttavat pois. Ties milloin heitä sitten näen, harvoin kuitenkin. Se kyllä täyttää minut surulla, jota en osaa vielä edes kuvitella. Tulen tarvitsemaan kaikki voimani selvitäkseni siitäkin. Välillä tuntuu siltä, että elämä voisi joskus tehdä muutakin kohdallani kuin lätkiä vasten naamaa. Se voisi olla välillä edes pätkän verran helppoa ja mukavaa, että jaksaisi nämä surunmustat hetket paremmin. Oivoih !!!

 

                         1842796.jpg

                           Taituri-Tiuku

                          1890942.jpg

                          Joogaava Onni

                          1448431.jpg

                         Onks kukaan nähnyt Armia ???

 

Palaillaan .