On ollut melkoista vuoristorataa alkanut vuosi.Ja olen saanut todella potkiskella itseäni takamuksiin jo useamman kerran. Ja nyt on vasta tammikuu mennyt. Että vuodenloppua odotellessa. 

Perjantaina sain pitää ylimääräisen lomapäivän, siis suunnittelemattoman. Aamulla katsoin likan korvat, kun niitä oli rapsuteltu ja heiluteltu turhan usein. Korvat olivat punaiset kuin punahilkan viitta ja läiskiä täynnä. Äkkiä soitto pomolle lomapäivästä, työkaverille etten tulekaan ja sitten eläinlääkärille. Onneksi pystyivät ottamaan meidät heti aamupäivällä. Koska isäntä oli reissussa, piti mennä bussilla. Essille se oli taas elämys pitkästä aikaa. Hienosti meni, ei siinä mitään.

Eläinlääkäri oli tuttu ja Essi sai aivan ihanan kohtelun. Lääkäri halasi häntä, rapsutteli ja painoi kasvonsa Essin kuonolle ja suukotti. Johtuiko sitten siitä, että hänellä itselläänkin on russeleita. Tosin Essi on kyseisellä asemalla aina saanut hyvän kohtelun. No korvat tutkittiin ja tuomio oli allerginen reaktio. Korvat olivat syvemmältä ihan kunnossa ja hyvät , reaktio oli vainkorvlehdillä. Mietimme yksissätuumin missä vika voisi olla. Selitin Essin ruokavalion, typy oli syönyt vain kaurapuuroa jauhelihalla höystettynä. Ei siis mitään mikä ei olisi ollut sallittujen listalla. Kunnes eläinlääkäri sitten sanoi, että niissä hiutaleissa on ollut varmaan varastopunkki. Siinä silmänräpäyksessä tajusin, että juuri näin se on. En ollut ymmärtänyt ansaa siinä kohtaa lainkaan, mikään ei päässäni ei varoittanut, mikään kello ei soinut siinä kohtaa. Riisin pesen aina niin moneen kertaan, että vesi ei enää ole harmaata ennen kuin laitan sen pataan puuroa varten. Hiutaleita ei juuri pestä, vai mitä. Essi on allerginen kahdelle varastopunkkityypille ja varmaan ne kummatkin kaverit siellä sitten olivat lymynneet,koskapa reaktio oli noin voimakas.

Korvatippoja korviin eli siis Canofitea ja pikkuisen pitkävaikutteista kortisonia reaktiota tasamaan. Eli nyt olemme taas kerran alkupisteessä tuon kortisonin kanssa juuri kun olimme taas päässeet siihen joka toinen päivä annostukseen. Nyt tilanne on rauhoittunut ja korvat ovat lähes kunnossa. Väri on jo vaalea, mutta pikkuisen on röhelmää vielä jäljellä.Nyt ollaan sitten tiukasti yrjölänpuuro-tyyppisessä puurossa. Siinä mitä on syöty koko ajan sen jälkeen, kun allergioiden vuoksi tuo teollinen ruoka kaikin puolin hylättiin. Ja sillä mennään nyt sitten vastakin. Jos jostain löydän kauraa rouheena, jonka voi pestä kuten riisinkin, niin sitä uskaltaisin laittaa. Hirssi ja tattari on tutkittava ensin tarkemmin ennenkuin niitä sitten joskus uskallan kokeilla. Mutta siihen on matkaa vielä pitkälti.

Omistan siis allergisen koiran. Harmittaako? Kyllä, siis nämä omat tyhmät teot joiden vuoksi hän on joutunut kutinoita kärsimään. Voisin potkia itseäni, jos pystyisin. Kaduttaako, että otin hänet? Ei missään nimessä, ei nyt eikä koskaan vaikka hetkittäin voisikin pelihousunsa repiä. Yhtäkään pennostani en ole niin hyvin sijoittanut kuin ne jotka häneen laitoin. Sydämeni valtiatar, joka valloittaa minut joka päivä uudestaan vain olemalla oma valloittava itsensä. 

Allergia ja siitä selviäminen ei ole mahdoton yhtälö. Meitä on tällä tutkimusmatkalla niin monta, että varmasti joku meistä joko löytää tai sattumalta kompastuu siihen viisasten kiveen, ja ratkaisee tämän jutun. Ja kertoo sen meille muille. Jos löydän sen itse, sillä mitään kiveä en jätä kääntämättä, niin voitte olla varmoja että tietoni jaan. Tiedän kuinka se ottaa voimille tuo oman koiran vuoristorata allergian keskellä. Ja jos sen viisasten kiven löytää joku muu meistä, toivon ja tiedänkin että hän tietonsa jakaa.

Seuraava tutkimuskohde on nyt tuo tyrni. Sellainenkin valmiste muuten on olemassa, jossa on yhdistetty mustaherukka ja tyrni. Ne ovat öljykapseleita ja niitäkin voisi kokeilla öljyinä välillä. Niistäkin saa nuo omegat. Ja mustaherukansiemenöljyhän on täällä Turussa tutkittu ja hyväksi havaittu allergioiden helpottamisessa. Eli sekin tie on tutkimisen arvoinen.

Mutta palaillaan, kunhan pääsemme suvantovaiheeseen ja uskallamme taas tassuttaa varmemmin ja helpottuneemmin. Siihen menee aikaa. 

Giuseppe Verdi sanoi; tärkeintä ei ole aika ei ikä ja vuodet, vaan halu elää ja nauttia elämästä. Näinhän se on. Pienet ilot, arkiset maut tekevät elämän.

Kevät tulee!!1