Taas mennään. Messinen tonkii pitkin puskia ja niinpä pari viikkoa sitten sai raapun oikeaan silmäänsä sarveiskalvolle. Tulin alakertaan ja Messinen nosti päätään sohvalta katsoen (no jaa...) minuun. Melkein pääsi kiljahdus; mitä helv..... Kello oli siinä vaiheessa jo seitsemän korvilla sunnuntai-iltana. Moitin miestäni, ettei hän yhtään katso meidän pikkuista kun ei huomaa ettei toinen lainkaan avaa toista silmäänsä.

Siitä paikasta hain silmähuuhteen ja pyyhin ja huuhtelin silmää. Mitään roskaa sieltä ei tullut ja siristely senkun jatkui. Kurkkasin luomiin ja punaiset sekä turvonneethan ne oli. Ei muuta kuin päivystävälle, jonne saimme ajan puoli 12. Kyllä siinä vaiheessa tuli taas mieleen ettei riitä tämänkokoiseen kaupunkiin yksi päivystävä asema, jolla on yksi lääkäri vuorossa. Varsinkaan kun potilaita tulee kaupungin ulkopuoleltakin. Kyse ei ole siitä etteikö klinikalla osattaisi hoitaa vaan nimenomaan siitä, että lääkäreitä on liian vähän. Ja se yksi ressukka sitten yrittää juosta hullun lailla ja hoitaa kaikki mahdollisimman pian. Siihen lisättynä sitten jokaisen lemmikin omistajan hätä oman mussukkansa takia tekee tunnelman tosi apeaksi.

No puoli yksi yöllä pääsimme sitten lääkärille asti silmää hoidattamaan. Saimme lääkkeet ja hoito-ohjeet. Tuttua jo minulle, sillä näitä on hoideltu ennenkin. Essin kohdalla kerran aiemmin. Huvittava osio tuli siinä kohtaa, kun apulainen toi Essiä varten kauluria jotta silmää ei sitten kyhnytettäisi. Meiltä pääsi mieheni kanssa yhtä aikaa melkeinpä huutona, että kiitos vaan meillä on jo kotona yksi kauluri. Ei sillä, että sitä kotonakaan olevaa olisi aiottukaan käyttää, mutta se tarjottu kauluri oli kai lähinnä tanskandogin kokoa. siitä olisi voinut rakentaa häkin Messiselle.

Olen kerran aiemmin yrittänyt Messiselle kynsivamman takia käyttää kauluria. Se paniikki mikä häneen syntyi oli aivan karmiva näytös. Siitä huolimatta, että messinenkin on huippuluokan näyttelijä kunnon luonnerooleissa, oli paniikki jotain ihan muuta kuin oscar-palkittava osa filmistä "Kynteni, oi kynteni". Messisen suhteen on aina ollut pakko keksiä jotain ihan muuta. Merirosvolappu? Abdullah-turbaani silmän yli? No ei mitään näistä, sillä Messinen ei koskenut silmäänsä, kun tipat tekivät tehtävänsä eikä silmässä tuntunut mitään. Että semmosta se, silmävaiva.

Tiuku ja Onni ovat vierailleet marraskuun viikonloput meillä emäntänsä reissatessa siellä sun täällä. Ensi viikonloppu onkin sitten näillä näkymin viimeinen  ainakin vähään aikaan. Hyvin lauma pysyy kasassa ja hyvin osaavat suhtautua toisiinsa. Pientä rajojen hakemista aina alussa on, mutta se menee ohi nopeasti. Johtuneeko mummin korottuneessa äänessä, joka ei anna ymmärtämisen suhteen mitään väärinymmärryksen mahdollisuutta.

"Onks noi aina täällä mun ruokia syömässä?? Mun petiin ei ainaskaan tulla"

Peti onkin Messiselle se raja jota ei sovi ylittää, sen neiti on näyttänyt. Joku roti sentään pitää olla kyläilijöilläkin. Ja niinpä Onni ja Tiuku nukkuvat omilla pedeillään vierashuoneessa. Ovet ovat auki ettei liian yksinäinen olo tule. Pientä protestia sieltä välillä kuuluu, jonka mummi tylysti vaimentaa.

Ruokaillessa ollaan sulassa sovussa, jokainen tietää paikkansa. Messinen saa kipponsa aina ensimmäiseksi, jotta järjestys säilyy. Onni ja Tiuku ovat rakkaita, kuin omia karvakuonoja, mutta Essi on tietysti ykkönen se on selvää.

"Mä oon vieraileva tähti. Siis ihan oikee stara."

"Mmmmmm, tuaksuu mummin tekemä ruaka. Mummi on best,pakko sanoo......eiks ookkin pakko??"

Näin sitä mennään marraskuuta etiäpäin ja herätellään joulupaniikkia. Kun mitään ei oo vielä edes aloitettu alkaa olla kiire . Tonttu taisi luvat torkkupeitteen tyttärelle ja näillä näkymin saa tehdäkin sen, kun en ole vielä edes lankoja hommannut. Värit on selvillä, vielä kun saisi ne koukun nokkaan ja sen koukun noiden näppien väliin heilumaan. Koirille pitäisi tekaista fleecet kevyempiä pakkasia varten. Ja se kaikki muu. Taas on joku energiavaje jossain, kun en saa konetta liikkeelle. Onko tää jokin vanhuus vai mikä juttu lienee.

Nyt täytyy taas lopetella. Palataan sitten asiaan, kun saan itsestäni irti jotain järkevää.

Marraskuun pimeys on tuonut terassillemme valkoiset isot lyhdyt ja kynttilänvalon. Valkoisten joukossa on yksi punainen. Ja omenapuussa, siinä ainoassa, on kirkkaat pienet tähtinä pilkoittavat valot. etupihan aita on saanut myös koristeekseen valot. Mukava tulla kotiin töistä, kun vastassa on pieni valojen , ei nyt meri mutta lammikko ainakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille.