Auringonotto taitaa olla tämän porukan mieluisinta puuhaa, sen oravannahan jahtaamisen ohella. Portailla vahtii vuorotellen Essi ja Tiuku. Onni ei paljon perusta moisista puurotista, jotka säksättävät vihaisina ja syleksivät päälle. Tyttöjen juokseminen ja haukkuminen sensijaan on puuhaa johon on pakko osallistua. Tappeluhan siitä tulee, sillä Onni roikkuu  jomman kumman niskanahoissa ja likat on sitä mieltä, että oravajahti meni taas mönkään just Onnin takia. Onni saa sitä mitä tilaa, eli pari äkäistä naista kimppuunsa.

Viikonlopulla olimme häissä Haikon kartanossa. Kummipoikamme, Kaunismäen Juha (se jääkiekkoilija joka pelasi Norjan maajoukkueessa) vihittiin kauniin Bojanan kanssa. Häitä vietettiin ortodoksisella seremonialla ja se oli meille kokemus. Tosin joissain kohdin tuo laulettu teksti tuppasi hymyilyttämään. On sitä raamatussakin huvittavia kohtia, jossa viinin tarjoamisesta hääväelle lauletaan, että ensin tarjotaan kunnon viiniä ja kun porukka humaltuu, annetaan huonompaa. Että semmoseen se raamattukin kehottaa. Pappi puhui kyllä nuorelle parille asiaa, monta hyvää ohjetta saivat. Luoja suokoon heille onnellisen liiton , joka kestää.

Essi oli ollut ikävissään sillä aikaa. Käynyt itkeskelemässä oven suussa. Aika liikuttavaa. Kun sitten palasimme puolen yön maissa takaisin, paijasin häntä pitkään ja hartaasti. Typy nukkui tyytyväisenä kyljessäni koko yön, yllättäen aamulla myös tosi pitkään. Ilmeisesti otettiin takaisin tuo hävitty päivä. Vaikka päivä oli kaikkinensa mennyt hyvin, oli kiva huomata että poissaolomme oli noteerattu.

Tiuku ei päässyt lenkille lauantaina, kun olimme poissa, koska Johanna oli yksin ja Tiuku ontui toista etujalkaa. Jalassa oli silloin Vantaan reissulla tippa letku kanyyleineen ja jalka oli siksi vähän arka ja kipeä. Nyt se alkaa olla jo kunnossa ja eilen teimme lenkin kaikki koirat mukana. Eikä ollut menossa hitautta, Tiuku kipitti muiden mukana ketterästi, jalka ei vaivannut.

On ollut ihana katsoa Tiukun paranemista. Tärinää ei juurikaan enää ole ja ruoka maistuu. Onni on palautettu ruotuun, Tiukun kupille ei ole asiaa eikä muitakaan Tiukun namipaloja sovi varastella. Siitä seuraa todellinen rähinä. Joka on muuten aika hirveän näköistä ja kuuloista. Saa olla tarkkana missä kohtaa menee väliin.

Parin päivän päästä lähtevät Tiuku ja Onnikka omaan kotiinsa takaisin kuukauden vierailun jälkeen. Niin ja Johanna myös. Saas nähdä miten siihen taas tottuu sitten kaikki. Tiukun ja Onnin olotilaympäristö kapenee puolella ja piha vaihtuu keskustan ktumaisemiin. Voi olla että protestoivat jonkin aikaa. Essi varmaan ikävöi ensin, mutta ei hän niin tyhmä ole etteikö älyäisi kaiken olevan taas vain hänen, pihan, oravien, pupujen jne jne. Tästä huolimatta luulen, että kyllä hän kavereitaan tulee kaipaamaan. Ja eiköhän niitä vierailuja taas tule sitten viikonloppuisin ja tulevana loma-aikana elokuussa. Ja Johanna taideterapian opintoviikkona ovat Tiuku ja Onni taas täällä.

Tiukun paraneminen on ollut meillä se n:o 1 tärkeysjärjestyksessä oleva asia. Onni ja Essi ovat pakosta jääneet vähemmälle huomiolle. Essille se on varmaan ollut vähän kurjantuntuinen juttu, niin hellyydenkipeä hän on ollut. Tosin myös valeraskaudenkin vuoksi. Tästäkin ollaan pääsemässä eroon.

Rahallisesti Tiukun sairastaminen on tullut kalliiksi , kaikille. Psyyke on ollut kovilla, kun on yritetty tuuppia toisiamme eteenpäin ja pitää positiivisia ajatuksia yllä. Pelko on silti paistanut jokaisen naamalta ja se omakin avuttomuus tuollaisen sairauden edessä on pelottavaa ja raivostuttavaa yhtä aikaa. Tiukua ei mikään raha korvaa, siksi olikin selvää, että typy hoidetaan maksoi mitä maksoi. Sama oltaisiin tehty niin Onnin kuin Essinkin vuoksi, kaikki ovat niin rakkaita ja korvaamattomia . On se kumma miten syvälle kudoksiin he ovat menneet. Kiintymys ja rakkaus on niin suurta ja se menetyksen uhka tekee aivan kaheliksi. Sitä on valmis tekemään mitä tahansa heidän eteensä. Jokainen heistä on niin oma persoonansa, kaikista tempauksistaan ja ehkäpä juuri niiden vuoksi myös niin rakkaita.

Eilen ostoksilla ollessamme Johannan kanssa , näimme agiputken Ikeassa. Vaan se oli liian pieni, tarkoitettu kissalle. Voi nyyhky. Kesälomalle taisi tulla ompeluhommia. Tuulipukukangaspalasia on kaapissa, täytynee ommella sellainen. Siinä sitten voi pihalla ruveta harjoituttamaan putkeen menoa. Ja keppejä pystyyn pihalle, niin saa harjoitettua niitäkin. TSAU:n sivuja pitää seurata, että pääsemme alkeiskurssille katsomaan onko tytöistä mihinkään ja kiinnostaako se heitä ollenkaan.

Tämmöistä tällä kertaa. Palaillaan

 

                       

                          "Mun ruoka......älä yritä mitään grrrrrrrrrrmmmmmm..!!!!!!!