Meidän perheessä on runojen kirjoittelijoita enemmänkin näemmä. Itse niitä jo nuoresta asti kirjoittaneena, huomaan ettei omenat kovin kauas putoile puista. Tyylejä on itselläni ollut monia, modernista loppusointujen kautta murteisiin.

Kaiveltuani laatikon pohjia, löysin tämän, viime keväänä tekaistun. Silloin oli tapeetilla henkilöstölehden runo ja sen siivittämänä tein tämän. Ja tietysti Essin ollessa "muusana".

En sano, että tämä mikään hääppönen on, mutta uskaltaudun nyt kumminkin. Runo on nimeltään Parson person.

Huomaan, että kaikki pitää paikkansa yhä edelleen. Myös hampaan jäljet, vaikka ei takuulla enää samaa kutinaa niissä ole. Mitä tulee raavaan miehen muodonmuutokseen...... on se Onnin suhteen huomattu, että runo pitää paikkaansa siinäkin.

Palaillaan !

Mää ole parson person.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Se tarkotta ett mul o koira,

semmone parsoni.

Hän o terrierri ja ymmärtä sen hyvi.

Hän viska pallo ja ryntä  sen peräs

niinko tuli olis hännä alla.

Ylipäätäs hän ryntä paikast toisse.

Silmä vilkkuva ja takapual käänty

vauhris toisse suunta.

Välil hän  katto munt

ku maailma olis murhet täys

ku hän o sattunu iha vahinkos vaa

repimä talous ja tekniikka- lehre

ja mää protkota.

Välil saara parsonipamauksi

ja se taas tarkotta et veretä satase pikajuaksu

olohuaneest makuukammarii ja takasi.

Pysähtymät .

Pual tuntti.

Hän ossa mont temppu

samalaissi ku muutki koirat

ainoastas vaa hianommi ja paremmi.

Mikä ihme se o,

ku muutenki o jumalaise kaunis.

Ja paras kaikes,

niinku ny riiviönä olemises.

Välil pullista ottasuanet

ja kurkku sattu ku o pakko huuta.

Ei muute, mut ku ei saa itteäs hillitty

ku matos  o reikä,

iha keskel ja siistim pyäriä.

Tai pallin jalois o selvät hamppatten jäljet.

Kutiseva ne puhkeeva hamppat, kyl mää ymmärrä.

Mää ymmärrä iha kaik assiat,

ole ymmärtäny sen jälkke

ku hän huusholli tuli.

Ku semmot kiarost käveli suara syrämme.

Ei puhuttu mittä,

painaurutti vaa mun olkapäät vasta

ja katotti munt ku mää olisi jumala.

Se pehmone kuano, ne huakasut

siin pehmene raavas miäski.

Mää ole nähny !