Sarin kautta tuli suruviesti. Urho on poissa.   Voin vain kuvitella kuinka raastavaa tuskaa tuntee juuri nyt hänen  omistajansa. Sillä muistissa on hyvin vielä se tuska ja tyhjyys, joka tuli joutuessani antamaan pois vanhan ja väsyneen mäykkypoikani . Enkelin syliin poisvietäväksi jonnekin sinne vihreämmälle niitylle, jossa kaikki koirat ovat nuoria ja riemukkaita. Ei se lohduttanut. Halusin hänet takaisin.

Nämä ovat näitä elämän kovia hetkiä, jolloin meitä koetellaan. Jos jotain olen elämässäni oppinut, on se että asioita joille en voi mitään, niitä vastaan on turha taistella. Elämä näyttää kynsiään niin monella tavoin. Vaikka kokisimme vääryyttä emmekä voi ymmärtää miksi jokin tapahtuu, kaikella on jokin tarkoitus. Niin kornilta kuin se tässä kuulostaa. Eikä lohduta tippaakaan.

Olen oppinut luopumaan, antamaan pois rakkaani silloin kuin häntä haetaan. Ehkä se auttaa joskus tulevaisuudessa itseänikin. Vaikka osittain olen kuin Tuulen viemän Scarlett, joka ajattelee asiaa sitten, kun sen hetki on. Olen omat vanhempani antanut pois, tein sen kyynelin, mutta annoin heidät kuitenkin. En muuta voinut, ja siksi laskeutui sydämeeni myös samalla rauha. Elämä on. Ja me siinä mukana. Päivästä toiseen.

Jos jollain voisin sinua Johanna lohduttaa, laittaisin käsivarteni ympärillesi ja yrittäisin lämmittää sydäntäsi, antaa voimaa. Sanathan eivät siihen riitä.

Kaikilla minussa olevilla voimilla rukoilen, että Urhon viimeinen rakkauden hetki ei jäisi tyhjäksi. Että kesällä maailmassa olisi Urhon jäljiltä pieni vadelmatassu, joka kasvaisi isänsä hyvät perimät säilyttäen. Jos tuo pieni vadelmatassu tähän perheeseen saapuisi, se olisi unelmieni täyttymys. Ja kenties hän sitten jatkaisi isänsä hienoa sukulinjaa eteenpäin.

Tunteet käyvät nyt myllertäen mielessäni, tunteellinen ihminen kun olen. Mielelläni olisin Urhon tavannut, komistus kerrassaan. Ja samalla kuitenkin....näenhän minä hänet hänen jälkeläisissään. Ja sehän on hienoa.

Jos osut näille sivuille Johanna, otan osaa syvään suruusi, vaikka kenties sen viestin saat Sariltakin. Olen todella pahoillani. Toivon sinulle voimia kestää ja ymmärtää tapahtunut ja toivon sinulle rauhaa.

toivoo Maija & Seppo , Essi Messinen ja Johanna, Tiuku sekä Onni.